21 elokuuta 2017

Edellisen viikon kuulumiset

Tänään on alkanut jo uus viikko ja eipä hyvältä näytä tämäkään viikko...
Edellinen viikkokin meni aika persiilleen...

Maanantaina oli ihan normipäivä, tosin neiti vähän valitteli flunssaista oloa.
Tiistaiaamuna se olikin sitten siinä, että neidillä oli ääni poissa, tilalla yskä ja flunssa ja illemmalla nousi vielä kuume. Siinä menikin sitten 4 seinän sisässä seuraavat 3 päivää.
Eskariin päästiin takaisin vasta perjantaina. Kuulemma liikenteessä ihan kiitettävästi tätä tautia.
Näinhän se menee aina... koulua/eskaria ehti olla edellisellä viikolla tasan 2 päivää, kun alkaa epidemia jo jylläämään ja jokainen muksu vuorollaan kaatuu petiin.

Perjantai-iltana nousi sitten kuume tuolle nuorimmaiselle ja esikoinenkin tässä on ollut nuhainen, sillä ei ainakaan toistaiseksi ole kuume noussut.

Viikko siis on ollut täynnä tylsyyttä, kiukkua ja tyhmää äitiä!
No ei, ymmärtäähän sen kun touhukkaat muksut joutuu 4 seinän sisään lepoon, niin se kiristää hermoja niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Lauantai-iltana pidettiin muksujen kanssa kunnon leffailta popcorneineen kaikkineen ja ohjelmassa oli luonnollisesti Frozen - huurteinen seikkailu. No eka kerta oli mullekin kun tuon kokonaan katsoin ja eipä tuo lapsia haitannut vaikka ei ollutkaan suomeksi puhuttu, ainoastaan tekstitetty.
Hyvin kajahti aina lauluosuudet neidillä englanniksikin :D
Ja kiitos Youtuben ja Frozen addiktin eskarineidin myös minä osaan Let It Go:n englanniksi, suomeksi ja osittain jopa saksaksi...



Sunnuntai menikin sitten siivotessa.... Jotenkin mulle on muodostunut perinteeksi jo, että kun isäntä pakkaa metsästyskamppeet autoon, minä lyön kämpän matalaksi :D
Eli sorsajahdin aloituspäivä, niin mulla pitää olla tekemistä poistamassa sitä tuskaa, kun en ite pyynnissä ole. tasan klo 12 tietenki käyn pihalla kuuntelemassa aloituksen.
Oikeesti, aika monta vuotta on mennyt jo niin että aloituspäivänä mä teen suursiivousta :D

Lasten kanssa pidettiin kunnon lättysyömingit ja vedettiin ihan kunnon annokset, mansikoiden kanssa. No oltiin me se ansaittukin sen siivoushulinan jälkeen. Kuvaa en sattuneista syistä ehtinyt ottamaan. Lätyt ja mansikat oli tuhottu ennemmin kuin mulla ehti kuvaaminen edes käydä mielessä...

Iltasella sitten herkuteltiin sorsapaistilla koko porukka. Olihan se taas niin hyvää, että ei sanat riitä.
Lapsetkin söi niin antaumuksella, että murustakaan ei jäänyt...

Kuten tuossa alussa mainitsin, ei näytä tämäkään viikko kovin ruusuiselta. Mulla pukkaa päälle vuosisadan flunssaa ja nyt on inkivääriteetä ynnä muita rohtoja vedetty niin, että makuaistista ei ole enää tietoakaan. No olihan se selvä asia, että jossain vaiheessa tauti kaataa minutkin, mutta tää viikko on kyllä taas aika huono ajoitukseltaan... Toisaalta, mikään muukaan viikko tuskin ois sen parempi ollut sairastamiselle :D Luvassa on uintia sekä eskarilla että koululaisella, ja eskarin metsäretkeä, kerhon aloituskeskusteluakin pitäis aikatauluttaa, eskarin vanhempainilta olisi myös ja mitähän muuta mukavaa vielä saadaankaan tuupattua johonkin väliin. Ei tässä siis aika pitkäksi tule.
Kädet kyynärpäitä myöten siis ristiin nyt, että ei sentään kuume nousisi mulle.

Reipasta alkanutta viikkoa jokaiselle.





20 elokuuta 2017

Mun arki

Edellisessä postauksessa lupasin tehdä päivityspostauksen tästä mun omasta arjesta.
Kun muuttuu arki, muuttuu myös se tapa millä sitä hoitaa, joten ihan kivakin oli tätä tehdä ja huomata niitä pieniä eroja aiempaan. Kaikkihan se on kehitystä, se pienikin...

Tässä siis suurinpiirtein yhden arkipäivän kulkua maratonpostauksen muodossa

6.30 herätys ja kahvit tippumaan
lapsille aamupalaa ja aamupalan jälkeen päivävaatteet päälle, jotka olen laittanut alakertaan jo edellisenä iltana valmiiksi. Samoin valmiiksi on laitettu jo päivällä mahdollisesti tarvittavat liikunta ynnä muut varusteet. Lasten aamupalan jälkeen juon vähän lisää kahvia ja menen valmistautumaan itse lähtöön eli rakennan naaman = meikkaan. Vaatteet oon katsonut itsellenikin jo edellisenä iltana valmiiksi ja oon ehtinyt jo pukea ennen kun aamupalan tekoon alan. Mun meikki ja tyyli on aika huoleton ja arkimeikkikin syntyy 10 minuutissa. Ei ihan hirveitä hiuställäyksiäkään kannata alkaa rakentelemaan, koska liikun kaiket päivät ulkona, ilmalla kuin ilmalla...

Aamusella on aikaa vaihtelevasti riippuen siitä alkaako esikoisella mihin aikaan koulu.
klo 8 aamuina on tietenkin vähän kiireempää, mutta pääsääntöisesti aamuisinkin edetään rauhallisella tahdilla hoitaen hampaanpesut ja muut aamutoimet.

Pyykit koneeseen ja kone päälle ja samoin aamun tiskit koneeseen, jossa yleensä illalta sen verran tiskiä, että senkin koneen saa päälle. (en siis harrasta tiskien pesua puolityhjällä koneella)

n.8.30 lähdetään viemään neitiä eskariin
Tullaan kuopuksen kanssa kotiin, viikkaan kuivat pyykit ja laitan uudet kuivumaan.
Tässä välissä yleensä itse haukkaan vähän jotain syötävää, minä kun en edelleenkään oo oppinut kunnon aamupalaa syömään...

Tuuskataan kuopuksen kanssa jotain jonnin joutavaa ja samalla laittelen ruokaa alulle,
isäntä tulee ruokkiksella kotiin syömään ja samalla tietenkin kuopuksen kanssa syödään itsekkin.
laittelen tiskit siinä ruokailun jälkeen ja siivoan keittiön

n. 12.30 lähdetään hakemaan neiti eskarista ja tullaan kotiin, syöntiä.
Perjantaisin aikataulu on vähän aikaisemmassa eskarin aiemman päättymisen vuoksi.

Odotellaan esikoinen koulusta, hän kulkee itsekseen, mutta jos aikataulut sopii yhteen, niin tottakai tulee koulusta meidän kanssa yhtämatkaa. Läksyt hoidetaan heti koulusta tultua ja syönnin jälkeen.
Vasta läksyjen jälkeen alkaa se päivän vapaa-aika.

Loppupäivä ollaankin sitten yhdessä ja odotellaan ruuan kera isäntä kotiin, yleistä touhuilua ja hölmöilyä. Minä kuskailen aamulla viikattuja pyykkejä omiin kaappeihinsa, imuroin jossain vaiheessa päivää ja saatan siivota muutenkin. Pääsääntöisesti klo 18 mennessä päivän hommat on tehty sitä vaille, että aamuksi täytyy vielä katsoa kaikille kamppeet valmiiksi.

Lapset kun ovat menneet iltatoimien jälkeen nukkumaan, koko loppuilta on mulle käytännössä sitä vapaata aikaa. Arkisin lapset on aina 8 korvilla nukkumassa, joten meillä on tiedossa saunaa, iltapalaa, leffaa tai sarjoja. Nukkumassa mekin ollaan viimeistään klo 23, yleisimmin jo aiemmin.


Summauksena tähän vielä, että mulle siis jää aikaa itsellenikin joka ainoa päivä, jonka voin käyttää ihan vaan olemiseen, bloggaamiseen tai mihin vaan, en välttämättä tarvise erikseen siivouspäivää niin että kerran viikossa joutuisin uhraamaan kokonaisen päivän pelkkään kämpän jynssäämiseen. Paikat pidetään järjestyksessä päivittäin ja tavarat paikoillaan. En tunne termiä pyykkipäivä, en oo koskaan ees joutunu opettelemaan. Meillä lapset huolehtivat omat huoneensa päivittäin siihen kuntoon, että mun ei imuroidessa tarvitse väistellä levällään olevia tavaroita saati keräillä niitä, vaan voi huoletta imuroida. Isommat järjestämiset ja siivoukset hoidetaan sitten huoneen omistajan kanssa yhteistuumin, mutta päivittäisen perusjärjestyksen hoitaa lapset itse.

Ruuat mietin valmiiksi aina etukäteen ja jaakaapin sisällön mukaan. Kaupassa käynti hoituu näppärimmin neidin eskariin viennin jälkeen tai sitten iltapäivällä kun isäntä on tullut töistä.
Kaupassa ostokset tehdään niin, että muutaman päivän ruuat tulee kerralla hankittua, tosin mä oon aika mestari siinä että kauppalistasta huolimatta aina jotain oleellista unohdan :D
Ruuat on pääsääntöisesti kohtuu nopeasti valmistuvia ihan perus arkiruokia, jotka ei huimia valmistusaikoja ja valmisteluita tarvi. Viikonloppuna sitten voi siihen ruuan laittoonkin käyttää aikaa enemmän jos siltä tuntuu.

Äidin iltapalaa eli mennään siitä mistä aita on matalin eli mitä jääkaapista sattuu löytymään.
No ehkä huonomminkin olis voinu kuitenki valita.  Valmistus kesti tasan sen verran kuin kananmunilla kesti kypsyä eli 10 minuuttia. Pohjalla varhaiskaali,johon lisukkeeksi
kurkku, tonnikala, raejuusto ja kananmuna


Käytännössä me ei ikinä olla myöhässä mistään, päin vastoin.... yleensä ollaan aina vähän etuajassa.
A ja O on se, että herätään riittävän aikaisin, että sitä aamurumbahelvettiä ei pääse edes syntymään ja ollaan riittävän ajoissa nukkumassa, jotta vältytään siltä väsähtämiseltä ja väsymyskiukulta.
Iso osa arjen asioista on tehty ja mietitty etukäteen tai ainakin ennakoiden, joten aikaa siihen kriiseilyyn ei tarvitse uhrata.

Näin rullaa meidän arki tällä hetkellä, tosin syyskuussa se muuttuu taas vähän, kun kerhokausi alkaa kuopuksella, joten ne kuskaukset tulee tuohon vielä lisäksi sitten 3 päivänä viikossa, mutta noin muuten muu paletti pysyy ennallaan. Aikataulu tulee menemään niin, että kun kuopuksen kerho alkaa, voin siitä suoraan siirtyä koulua kohti odottelemaan neidin pääsyä eskarista. Yhdessä sitten haetaan kerholainen kotiin.

Näihin väleihin sitten aikataulutellaan tarpeen mukaan hammaslääkärikäynnit, mahdolliset neuvolat ynnä muut menot ja muistamiset. Niitä muistettavia juttuja onkin sitten sekalainen seurakunta koulun ja eskarin puolesta, mutta seinäkalenteri, johon mahtuu kirjoittamaan (paljon) pelastaa tilanteen aina.
Tosin meidän kalenterista ei taida ottaa selvää kukaan muu kuin minä, mutta minähän se olenkin se, joka pitää kaikki muutkin aikatauluissa ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan :D

Kaikkihan on lopulta kiinni siitä, että on tottunut koko ajan tekemään jotain.
En esimerkiksi jumita koneelle tai kännykälle kovin pitkäksi aikaa istumaan tai sittenkin teen siinä välissä aina jotain. Vaikka tässä varmasti tuntuu olevan ahdistavan paljon kaikkea, musta välillä kuitenki tuntuu siltä, että on vähän jo tylsää, kun päivän "työt" on tehty kaikki jo iltapäivällä.
Tottakai joskus huonosti nukutun yön jälkeen kaikki tökkii ja ketuttaa, mutta niinä päivinä voi vähän vähemmän tehdä niitä kotihommia ja se peruspaletti ei siltikään kaadu mihinkään. Sitten on eriasia, jos niitä laiskoja päiviä tulee harrastettua enemmän. Siitä on seurauksena stressaantunut ja kettuuntunut minä, jonka kanssa on äärimmäisen vaikea tulla toimeen. Joskus esimerkiksi sairastuessa se parin kolmen päivän makaaminen, meinaa saada hermot loppumaan ihan tyystin, mutta kun taas on saanut sen oman päiväjärjestyksen takaisin, palautuu se normaali minäkin takaisin.









14 elokuuta 2017

Hukatut elämänhallintataidot

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että tekeillä on oma postauksensa siitä ilmiöstä, kuinka nykypäivänä ihan normaalit arjen rutiinit ja oman arjen hallinta tuntuu olevan enenevässä määrin hukassa ihan aikuisemmaltakin väestöltä. Ei ainoastaan elämäntyyliltään ja tavoiltaan parjatuilta nuorilta aikuisilta.

Juttelin tuossa jokin aika sitten työkkärin virkailijan kanssa mahdollisesti tulevista opiskelukuvioista, JOS näitä nyt on tullakseen. Niin ensimmäinen kysymys oli, että jaksanko minä?
WHAT? Ihan tosissani vähän hämmästyin kysymystä, mutta siitä tuli mieleen, että onko väestö nykyisin tosiaan niin väsähtänyttä vai johtuuko siitä että normaalit elämänhallintaan liittyvät asiat on nykypäivänä niin hukassa, että jaksaminen ei riitä enää mihinkään? Ihmiset ei oikeasti nykyisin osaa enää aikatauluttaa arkea omien realististen resurssien mukaan, saati hoitaa normaaleja arjen asioita omatoimisesti. Tää muuten tulee vielä yhteiskunnalle kalliiksi jossain vaiheessa... merkit on jo näkyvissä :(

Onhan se totta, että yhteiskunnan vaatimukset kansalaisille kasvaa kasvamistaan koko ajan ja mukana on vaan pysyttävä. On oltava tehokas sekä töissä, että kotona, on kasvatettava lapset, harrastettava, sometettava, oltava sosiaalinen. Täytyy vielä reissata lomilla, rempata mökki ja huolehdittava niistä kaverin asioista paremmin kuin omistaan. On tiedettävä kaikki ennalta ja osattava täydellinen medialukutaito ja osattava lukea sieltä rivienvälistä ja kaiken tämän keskellä on muistettava pitää se oma kulissi pystyssä kuinka kaikki on ihanaa ja mahtavaa ja upeaa. Kuulostiko tutulta?

Pysähtykääpä jokainen hetkeksi ja miettikää sitä omaa oravanpyörää, jossa elätte.
Vastaa näihin kysymyksiin rehellisesti mielessäsi ja omassa rauhassasi:
1. Oletko onnellinen? jos vastaat EI, kerro 2 syytä miksi et ole onnellinen
2. Nukutko tarpeeksi?
3. Stressaatko kotitöistä?
4. Annatko aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi?
5. Elätkö itsellesi vai muille?
6. Syötkö oikein?

Jos vaan keskityt suorittamaan omaa elämää, et voi olla onnellinen. Mieti elämäsi tarkkaan, mikä tekee just sut onnelliseksi. Muista huomioida myös ne arjen pienet asiat. Ajattele asioita siltä kannalta, että jos jokin asia poistuisi ja poistettaisiin elämästäsi, kaipaisitko sitä?

Ole tarkka unirytmin kanssa. Jos univaje on itseaiheutettua, sen pystyt muuttamaan ainoastaan SINÄ itse. Sitä ei pysty muuttamaan puolisosi, vaikka kuinka sille siitä nalkuttaisit.
Tee raaka temppu ja kärsi seuraukset. Nosta itsesi väkisin ylös sängystä viimeistään 8.30 vaikka et edellisenä yönä olisikaan nukkunut. Mene sänkyyn illalla viimeistään klo 10 ja unohda kännykkä, telkkari ja tietokone. Toista sama useaan kertaan ja huomaat rytmin pikkuhiljaa kääntyneen ja olet virkeämpi.

Tee kotitöitä jokapäivä vähän. Unohda ne tietyt pyykkipäivät ja siivouspäivät.
Et tarvitse niitä, kun teet joka päivä tietyt asiat. Pyykkivuori ei kasaannu, kun peset tarpeeksi joka päivä ja viikkaat ne pyhtaat pyykit suoraan kaappiin, etkä jemmaa niitä odottamaan sitä hetkeä kun sinulla on aikaa... Tee perus siivous jokapäivä. Esim. imurointi.
Siivoa keittiö joka kerta heti ruokailun jälkeen aläkä jemmaa keittiön tasoille tai muuallekaan sinne kuulumatonta tavaraa. kun tavarat on paikoillaan aina, etä myöskään tarvise aikaa siihen itkupotkuraivarikohtaukseen, jonka hukassa olevat avaimet aiheuttaa...
Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla, mutta kun huolehtii vähän joka päivä välttyy siltä stressiltä, joka tekemättömät työt aiheuttaa.

Niin, osaatko antaa aikaa ihan omille ajatuksille, haaveille ja unelmille?
Jos et pysty olemaan hiljaa itsesi kanssa, et luultavasti pysty olemaan kenekään muunkaan kanssa.
Opettele hyväksymään itsesi, omat ajatukset ja tunteet ja elämä on paljon helpompaa.
Kenenkään ei tarvitse ajatella samalla tavalla kuin toinen, meillä jokaisella on oikeus omiin ajatuksiin ja tunteisiin.

Elätkö itsellesi vai muille? Teetkö asioita vain toisten mieliksi vai siksi että oikeasti nautit niiden tekemisestä? Teetkö asioita vain siksi, että muutkin tekevät niin? Arvioitko itseäsi muiden tai somen kautta?
Nämä pointit kannattaa miettiä tarkkaan. Jos hukkaat elämäsi elämällä muiden vaatimusten mukaan olet pulassa. Jos et osaa elää omien tarpeidesi mukaan ja tehdä juuri sitä mikä tekee sinut onnelliseksi, et ehkä pysty antamaan edes omille lapsillesi sitä parasta itseäsi ja näyttää heille kuinka elämästä voi nauttia. Karsi elämästä esimerkiksi turhat harrastukset, joista et oikeasti edes nauti, vaan harrastat siksi koska naapurikin... Tässä tapauksessa unohda some ja kaikki muutkin mediat kokonaan. Arvioi itse itseäsi järjellä ja sydämellä, ei minkään median luoman mielikuvan kautta.

Mitä laitat suuhusi? Pelkällä ravinnon muutoksella voit tehdä aivan järkyttävän suuren muutoksen jaksamiseen ja mieleen. Unohda kaikki pikadieetit ja ne mitä saa syödä ja mitä ei saa syödä. Suosi puhdasta ruokaa ja tee se ruoka itse, jos et osaa opettele. Netti pursuaa nopeita ja helppoja ruokaohjeita, joista varmasti löytyy jokaiselle jotain hyvää.
Oikeanlainen ravinto ei ole mitään rakettitiedettä, vaan maalaisjärjellä pärjää todella pitkälle. 


Tee päivillesi aikataulu ja opettele pysymään siinä, kohta huomaat, että se arki on oikeasti sujuvampaa ja olet itsekin pirteämpi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos ihmisellä ei ole turvallisia perusrutiineja, haalii itselleen huomaamatta liikaa kaikkea ja unohtaa olla onnellinen ja nauttia elämästä. Täytyy muistaa se, että me jokainen ollaan yksilöitä ja se rutiini joka sopii minulle ei välttämättä sellaisenaan sovi sinulle. On pikkuhiljaa opeteltava rakentamaan ne omat rutiinit ja ja osattava rakentaa itselle se toimiva arki, joka tekee juuri sut onnelliseksi. Sitä ei tuu tekemään puoliso, ei lapset ei ystävät eikä varsinkaan some, vaan sinä itse pystyt siihen!
Sitä arkea eletään kuitenkin suurin osa ajasta, eikö se aika kannata käyttää niin, että se tekee sinut onnelliseksi?

Miksikö jauhan tästä asiasta ties kuinka monetta kertaa? Siksi, koska mä voin puhua kokemuksesta.
Oon omassa elämässäni monet kerrat joutunut tilanteiden eteen, jossa on oikeasti joutunut pakostakin laittamaan palapeliä kasaan ja ne palaset on kuulkaa olleet pieniä murusia, joista koko palapeli on täytynyt kasata ja saada kokonaiseksi. Mutta se työ, jonka sen eteen on nähnyt kyllä palkitsee... ;)

Seuraavassa postauksessa vähän tarkemmin siitä, mitä on mun arki ja miten sen oon tällä hetkellä järjestänyt. Oon samanlaisen postauksen tehnyt aiemminkin, mutta kun muuttuu arki erilaiseksi, muuttuu myös se, miten sen hoitaa...








13 elokuuta 2017

Sateista sunnuntaita

Sateista sunnuntaita sinne ruutujen toiselle puolelle.

Kuinkas se arki on lähtenyt käyntiin vai onke se ylipäätään lähtenyt käyntiin? Vähän siellä sun täällä medioissa tuntuu olevan keskustelua siitä, kuinka hankalaa se arkirutiineista kiinni saaminen on lomien jälkeen, no kai se on hankalaa kun arkirutiinit tuntuu nykyisin enenevässä määrin olevan hakoteillä ihan oikeasti aikuisväestölläkin, ei ainoastaan niillä parjatuilla nuorilla aikuisilla.
Tästä muuten on tekeillä ihan oma postauksensa...

Meillä on havaittavissa pientä väsymyksen poikasta näin koulun ja eskarin aloituksen tiimoilta ja se näyttäytyy tietenkin yleisenä kiukutteluna ja siskon/veljen/veljien äärettömänä ärsytyksenä.
No tähän olin jo varautunut, tosin se eskarin varsinainen alkuväsy taitaa olla vasta tulossa, jos muistelee yhtään tuon esikoisen eskarin aloitusta.

No kyllä se arjen alku näkyy vähän itselläkin ja varsinkin siinä kun tuo liikuntamäärä taas äkisti lisääntyi. Vaikka muutenkin liikun paljon päivittäin, niin silti se on jotenkin erilaista, kun liikkuu aikataulutetusti ja reippaammalla tahdilla ja syöhän se tietenkin energiaa se kaikki taustatyö, jota täytyy tehdä siinä aikataulussa pysyäkseen, puhumattakaan tuosta lasten kiukkupuuskasta.
Varmasti tätä kiukkua löytyy muistakin koulu- ja eskaritaipaleensa aloittaneilta, siitä oon varma.
Onneksi itsellä on ainakin taipumus aika nopealla tahdilla saada niin kroppa kuin mielikin palautumaan, joten ens viikko oletettavasti mennään jo virkeämpänä.



Tällä hetkellä tuntuu tosiaan, että jokaisella muksulla on jonkin ikäkauden uhma meneillään ja siitäpä sitten voi päätellä kuinka ruusuista se elo on aina niinä huonompina päivinä... 3 uhmista, jotka uhmaa vanhempia, sisaruksia ja tuntuu että jos ei muuta keksi niin tappelevat vaikka itsekseen :D
No elämä opettaa tässäkin tapauksessa ainakin äitiä, mä osaan sujuvasti laskea ainakin tuhanteen ja samalla koittaa hillitä itseni, vaikka hermot tuntuu olevan jo riekaleina. Mutta kyllä mulla on melkoiset lehmän hermot jo kehittyneet tässä vuosien varrella. Hermojen kehittymisen taso testataan viimeistään sitten kun kaikki on yhtäaikaa teinejä.... no onneksi mun ei tartte ajatella asiaa vielä tarkemmin niin pitkälle. (onneksi)


Lopetampa tämän jonninjoutavan höpinän tältä erää ja toivotav vaan jokaiselle energistä tulevaa viikkoa ja jatkan inkivääriteen litkimistä.





10 elokuuta 2017

Arjen startti

Tänään se sitten koitti se suuri päivä ja meidän neitikin aloitti varmoin askelin koulutien harjoittelun eli oli eskarin eka päivä. Tähän oli tietenkin valmistauduttu jo hyvin ja suurella hartaudella. Reppu ynnä muut tarvikkeet oli katsottu valmiiksi ja kylläpä aamulla oli jännät paikat.
Onneksi tuo meidän neiti on sen verran sosiaalinen ja reipas tapaus, että tiesin jo etukäteen sen,
että ei taida ongelmia tulla sen kanssa, etttä eskariin meneminen olisi jotenkin vastenmielistä ja uusi tilanne pelottaisi. Reipas neiti se on. Ja pointsit äitille.... mä hillitsin itseni ja en märissy :D

Lähtövalmiina. Ketään meidän neidin tuntevaa ei varmaankaan yllätä tuo reppuvalinta...
Kaikki on Frozenia... ihan kaikki penaali, kynät, kumit...

Matkat taittuu nopsaan pyörällä, minä tosin kävelen (juoksen)
rinnalla, sillä kun itsellä ei ole pyörää mukana on tilanteiden hallitseminen vähän helpompaa ja nopeampaa JOS sattuisi vaikka joku äkkitilanne.


On se vaan aina yhtä liikuttavaa katsoa niitä pieniä ihmisen alkuja, jotka vähän epävarmana pälyilee ympärilleen vanhempien helmoissa ja se reppu on tietenkin vähintäänkin yhtä iso kuin kantajansakin.

Esikoinen aloitti tokaluokan ja poika tietenkin otti koulun alun ihan coolina ja kuin vanha tekijä.
Antoi tietenkin aamulla siskolleen täsmäohjeita eskarin alkuun :D
Kieltämättä itse piti vähän mennä sivummalle hihittämään, kun kuunteli niiden juttuja.
No jokatapauksessa ensimmäinen päivä meni erinomaisesti molemmilla.

Minä ja tuo kuopus ollaan se kuskaustiimi ja saatiinkin tänään kunnon kaste näihin hommiin.
Aamu meni kivasti mukavassa säässä, mutta iltapäivän hakulenkille kun täytyi lähteä, alkoi tulla vettä.... ja takisin tullessa sitä tuli tosiaanki kuin esterin.... just sieltä...
Oltiin siis kuin uitettuja koiria koko sakki ja vaatteet vaihtoon jokaiselta.
Nyt jo vähän hymyilyttää koko sirkus, mutta voitte kuvitella, että ei muuten hymyilyttänyt vähääkään tuolla tienpäällä tallustaa vettä valuvana. No eihän me vähästä hätkähetä, mutta silti...
Tuli ainakin kertarysäyksellä se todellisuus eteen arjen kanssa :D
Tätä tää nyt on jatkossa taas, satoi taikka paistoi.

Laskeskelin tuossa jo ennen koulun alkua, että päivittäin tulee tosiaan se 6 kilsaa liikuntaa pelkästään tuon eskarilaisen saattelusta. Syyskuussa kun kerhokausikin starttaa, siihen saadaan vielä se n. 4 kilsaa lisää aina 3 päivänä viikossa. Eli ei ehkä tarvitse huolehtia tuosta lenkille lähtemisestä taaskaan... päivittäin askelia tulee sen verran kiitettävästi, että lienee tuo arkiaktiivisuus ihan kuosissaan. Moni varmaan aattelee, että miksi ihmeessä en hoida autolla näitä hommia...
No olisihan sekin tietenkin mahdollista, tosin mies kulkee sillä töissä, mutta jos oikeasti tarvitsisin, auton kyllä käyttöön aina saisin. Mutta, miksi ihmeessä menisin autolla kun pääsee kävellenkin ja toisaalta sitten olisi kuitenkin jotain liikuntaa harrastettava, miksipä ei siis hoida sitä lenkkeilyäkin tässä samalla? Elämä on valintoja ja tämä valinta sopii mulle ja just meidän arkeen paremmin kuin täydellisesti. Tietenki tämäkin vaatii vähän sitä hulluuttakin, mutta sehän on mulle ihan normaali olotila ;D

Nyt vedetään sitten ilta vihreää teetä höystettynä tujulla määrällä inkivääriä.
Kummasti meinasi sen kastumisen jälkeen aivastuttaa, joten otetaan homma varman päälle.
Tosin tuo inkivääritee on mun päivittäiseen juomamäärään kuulunut jo viikon verran eli
ennakointi tulevaan flunssakauteen on jo aloitettu :D





07 elokuuta 2017

Puutarhaunelma *kuvia*

Niin se on kääntynyt tämäkin kesä elokuulle ja tällä viikolla palataan täysillä arkeen koulun ja eskarin aloituksen myötä.

Tuossa reilu viikko sitten kävimme mutkan ihan mun kotipaikalla ja siellä oli taas niin huikea puutarhaunelma vastassa, että ehdottomasti täytyi tulla jakamaan tämä satumaailma teidänkin kanssa.
Kuvat ei kerro edes puolta totuutta siitä, kuinka upea tämä ihan livenänähtynä on, mutta jospa edes pienen osan saisitte tekin tästä irti.

Ja nythän ei puhuta mistään kukkapenkeistä vaan taidokkaasti suunnitelluista istutuskokonaisuuksista, joita ympäröiviä polkuja kierrellessä aika tuntuu pysähtyvän ja jokainen pienikin yksityiskohta kertoo omaa taianomaista tarinaansa.

Itsellä päällimmäisenä oli vain jäätävän nöyrä kunnioitus sitä mieletöntä työmäärää kohtaan,
jonka tää kaikki oikeasti on vaatinut. Puutarhuri itse siellä luultavasti on myös ruudun toisella puolella, joten terveisiä sinne :)

Katsokaa ja nauttikaa!

























Eikös vain olekin upea?