Annatko millaisen mallin?

Tätäkin postausta oon pyöritellyt mielessäni moneen kertaan ja joskus aiemminkin aihetta sivunnut ohimennen, mutta ajattelin kuitenkin pyhittää tälle ihan oman postauksensa.

Jokainen vanhempi varmasti, jossain vaiheessa ainakin, herää miettimään millaisen mallin antaa lapsilleen. Valitettavan usein se meiltä aikuisilta kuitenkin unohtuu, että olipa itsellä lapsia tai ei, niin ympärillä niitä on jokatapauksessa. Vaikka eivät olisi edes tuttuja lapsia, lapset kaikkialla ympäristössä ammentaa vaikutteet itseensä meiltä aikuisilta.

Konkreettinen esimerkki. Olen itse lapsille tolkuttanut alusta saakka, että pyörä TALUTETAAN suojatien ylitse, sitä EI ajeta. Näinhän sanotaan liikennesäännöissäkin.
Ollaan kerhomatkalla pyörällä, aikuinen ihminen ajaa suojatien ylitse pyörällä ja kieltämättä ei edes vilkaise tuleeko autoja... poika kysyy heti, että saanko ajaa minäkin.  No et tietenkään saa. Miksi tuo täti sitten saa ajaa. No ei sekään saisi ajaa.... Mutta miksi se sitte kuitenki ajaa?
Selitäppä tämä kohta 5 vuotiaalle, jolle on kyllästymiseen asti väännetty asiaa, että siitä suojatien yli EI ajeta ja miksi sitten aikuiset siitä noin vaan ajaa...

Esimerkki 2.
Olen lapsille teroittanut asiaa, että vaikka ulkona liikkuessa söisit vaikka paperipäällysteisen karkin, roska laitetaan lähimpään roskikseen, jos roskista ei ole lähettyvillä, roska taskuun ja kotona sitten roskiin. Taas ollaan liikenteessä pyörätiellä ja nyt talven jäljiltä kaikki paljastuneet roskat on herättäneet enemmän kuin ihmetystä lapsilla. Monta kertaa oon joutunu vastaamaan kysymykseen, miksi nuo on tuolla maassa. Niin, kun kaikki ei noudata sitä sääntöä, että roskat kuuluu roskiin, ei tien varteen. Mutta miksi kaikki ei vie niitä roskiin? Niinpä...
Ollaan kaupan edessä ja lauma koululaisia tulee kaupasta, roskis on alle kahden askeleen päässä, mutta roska silti pudotetaan maahan. Nuorimmainen sanoo heti; Kato, tuo ei laittanu roskiin tuota, miksi? Niinpä, seuraavana päivänä sama juttu mutta roskaajana oli ihan aikuinen ihminen, joka käveli meidän edellä pyörätiellä. Taas sama kysymys!

Näinkin yksinkertaiset asiat ja monta monta muuta on viimeisen vuoden aikana tullut eteen, joissa saa selitellä lapsille aikuisten käytöstä ja sitä miksi aikuisilla on eri säännöt kuin lapsilla. No eihän ne näissäkään tapauksissa erilaiset ole, mutta... miettikääs sitä miksi meidän nuoriso toimii kuten toimii.
Oisko meillä aikuisilla, IHAN JOKAISELLA peiliin katsomisen paikka.
Mistä muualta niitä pahoja tapoja opitaan kuin meiltä aikuisilta... no oppiahan voi monestakin paikkaa nykyisin, mutta pääsääntöisesti meillä jokaisella on tosiaankin peiliin katsomisen paikka!
Ei se riitä että koulussa ym. valistetaan ja opetetaan, jos muualla aikuiset vetää kaikelta opitulta mattoa jalkojen alta. En tässä halua syyllistää pelkästään koteja ja vanhempia, vaan tarkoitan ihan jokaista aikuista. Vaikka ei itsellä olisikaan lapsia niin ympärillä niitä on aina, halusipa sitä tai ei.

Niinkuin sekin, että moneen otteeseen on väännetty siitä, että kaverin kotona tehdään niin ja näin, miksi meillä tehdään näin? Kuten esimerkkinä se, että tullaanko koulusta suoraan kotiin vai jäädäänkö haahuilemaan koululle tai kylälle. No ei tasan jäädä jos minulta kysytään!
Siitäpä tuleekin sitten kysymys, että miksi kaverit saa jäädä? No, jokaisessa kodissa on omat sääntönsä, mutta mielestäni ekaluokkalaisen paikka  ei ole jäädä koulun jälkeen mihinkään haahuilemaan, vaan tullaan suorinta tietä kotiin ELLEI muuta ole ETUKÄTEEN sovittu esimerkiksi, että menee kaverille käymään ja sen kaverin vanhemmat on myös tietoisia asiasta ETUKÄTEEN. Selitäppä siinä sitten lapselle asia, että jokaisessa kodissa ei ehkä välttämättä edes välitetä missä lapsi liikkuu. Tietenkään asiaa en noin ole lapsille sanonut, mutta vaikeaa se on selittää niin, että lapsi sen ymmärtää...

Vai mitä te siellä ruudun toisella puolella olette mieltä; Onko eka-tokaluokkalaiselle ok pyöriä koulun jälkeen kylällä vai onko koulusta tultava suoraan kotiin?

Tätä listaa vois jatkaa ihan loputtomiin, sillä esimerkkejä löytyis ihan toooosi jäätävä määrä, mutta herättikö tämä teissä jotain ajatuksia? Ois hienoa kuulla myös muiden mielipiteitä asiasta ja etnkin lapsettomien, että tuleeko koskaan edes ajateltua tuolla kaupingilla kulkiessa, että siellä voisi umpioudot lapset ottaa esimerkkiä juuri sinun toiminnasta? Käveletkö päin punaisia? Ajatko suoraan suojatien yli pyörällä? Nakkaatko sen energiapatukan kääreen maahan vai roskikseen? Kuljetko nenä kiinni kännykässä? Väistätkö jalakulkijat asian mukaisesti kun olet itse auton ratissa? Ajatko päin punaisia? Tervehditkö kaupan kassalla? Kiroiletko? (tähän väliin tunnustus, kyllä kiroilen ja hävettää ittiäki ihan riittävästi, siinä annan todella huonoa mallia itsekkin)

Mitäpäs ootte mieltä?

Näiden ajatusten myötä, Mukavaa ja esimerkillistä viikonloppua kaikille.
Muistakaa hemmotella Äitejä sunnuntaina <3

Oi ihana kevät

Mä jokseenkin koitan pitää kielenkäytön kohtalaisen kurissa täällä blogissa, onhan tää ihan perheohjelma...
Mutta nyt ei meinaa pystyä eikä kyetä hillitseen itseään.

Tämän alkuviikon, siis käytännössä kahden päivän aikana oon liikkunut tuolla ulkosalla n. 13 kilometrin verran ja  oon saanu nauttia kerran auringonpaisteesta, jokaisen kilometrin aikana jäätävästä tuulesta, muutaman kilometrin verran lumisateesta, muutaman kilsan verran räntäsateesta ja muutaman kilsan näistä kaikista yhtäaikaa :O
Siis oikeesti, en ihan justiinsa muista milloin ois edellisen kerran ollut tällainen kevät, että yhtäaikaa voi tuulla niin että sielu jäätyy, samaan aikaan silti paistaa aurinko, mutta siltikin saman aikaan tulee taivaalta lunta/räntää.

Toukokuun 8 pv. vuonna 2017

Jotain rännän/lumen/rakeiden sekoitusta tuli taivaan täydeltä

Vaikka tuossa edellisellä viikolla sain käsiini elämäni parhaat uikkariostokset, ei nekään juuri mieltä lämmitä tällä hetkellä. Mulle alkaa ihan justiinsa riittää tää ihana kevät. Joko joku muukin siellä on kyllästynyt tähän? Aamulla kun laittaa koululaista kouluun saa pitää lottoarvonnan, mitä sille päälle ehdottelis; laitetaanko ihan toppaa vai vähän kevyempää vai kevyempää pienellä välikerroksella?

Kohta oon 8 vuotta näitä muksuja pukenu ulos eri ikäisinä enkä muista yhtään ainoaa kevättä millon tää pukeminen ois ollu näin vaikeaa arvioida ja jokseenkin tällä kokemuksella voisin jo luulla osaavani valita oikeat vaatteet.... kun vaan ne ilmat ois mun valintojen kanssa samaa mieltä!

Kyllä muuten sydäntä kylmää itsellä kun katselee näitä teinejä kouluun pyöräilemässä näillä keleillä. Valehtelematta melkein jokaisella nilkat paljaana (no ne on ollu kyllä koko talven paljaana näillä muutenki) päällä, revityt farkut, joita pitää päällä juuri ja juuri sivusaumat, eli paljastaa enemmän kuin peittää, takkina kevyt bomber ja joku toppi alla, ja se takki on tietenkin auki.

Onneksi tänään ei oo pakko poistua kotoa mihinkään... herättäkää mut sitte kun oikeesti on tullu kevät!

Mietteitä, pohdintaa ja pähkäilyä

Mulla on tässä jo jonkin aikaa vaivannut jonkinlainen identiteettikriisi tämän blogin kanssa ja oon pitkään pähkäillyt mitä tämän kanssa tekisi. Lopettaminen ei ole mielessä käynyt kertaakaan ihan tosissaan, mutta jotain tälle haluaisin tehdä ja lähteä kehittämään eteenpäin.

Tämä blogihan on vähän tällainen elämän mittainen projekti, joka ei koskaan tule valmiiksi.
Aina voi kehittyä ja kehittää uutta, oppia uutta, aina voi asiat tehdä paremmin ja paremmin.
Ehkä just siksi tää on sitä, mitä mä haluan tehdä, koska blogin kanssa et ikinä voi sanoa olevasi tarpeeksi hyvä, ammattilainen tms, koska aina voi kehittää itseään lisää. Nälkä kasvaa syödessä!
Ja siinä se jutun juju just on!

Kehittämistarpeita näkisin omassa blogissa paljonkin.

- laatu ihan kokonaisvaltaisesti
- laadukkaammat kuvat
- erityishuomio tekstin laatuun (eli hakkaan päätä seinään ja yritän olla tulematta sokeaksi omalle tekstille -> oikoluku abaut 20 kertaa ennen julkaisua)
- laadun parannus niin, että blogista heijastuu vielä enemmän oma persoona

Yhteistyöjuttuja voin kyllä tehdä, mutta tarkasti harkittuna ja vain sellaisista joista aidosti olen itse kiinnostunut ja voin aidosti kokea, että esimerkiksi omalla tuotetestauksellani voisin antaa teille lukijoille riittävän tarkkaa kuvausta tuotteesta, rehellisesti. Tästäpä muuten tulikin mieleen, että jos itse pääsisin kehittämään blogiportaalien kampanjoita, niin muuttaisin ehdottomasti heti välittömästi sen, että yhdestä tuotteesta/tuotemerkistä bloggaa heti sen 20 bloggaajaa... Mielestäni sellainen sisältömarkkinointi ei palvele ei tuotetta/brändiä, ei bloggaajaa itseään, ei lukijoita eikä portaalia.
Lähinnä se taitaa nykyisin ärsyttää lukijoita. Markkinointikin tulisi ehdottomasti hoitaa niin, että kampanjat rajattaisiin huomattavasti pienemmälle kirjoittajaryhmälle, silloin niitä samanlaisia postauksia ei tulisi kymmeniä, jotka jäävät sitten lukijoilta kokonaan lukematta liiallisen tyrkytyksen vuoksi. Pahimmassa tapauksessahan liika tyrkytys jättää lukijoille ärsytyksen itse tuotetta/bändiä kohtaan, mikä ei takuulla tuo tuotteelle lisämyyntiä. Eli paljon paljon tarkemmin kohdennettua sisältömarkkinointia lähtisin toteuttamaan, jos siihen itse pääsisin vaikuttamaan. Määrä ei korvaa laatua mainospostauksissakaan... kuten ei missään muussakaan!

Itse koen, että haluan tuottaa rehellistä tekstiä ilman turhaa kaunistelua.
Jos on huono päivä, niin sen voi sanoa ääneen ihan reilusti. Jos minulla on mielipide jostain asiasta, sen voin sanoa ääneen vaikka siitä joku vetäisikin herneen nenään, kyseessähän on vain minun mielipide johon minulla on täysi oikeus. En halua edelleenkään tuottaa sisältöä, jota joutuisin turhaan siloittelemaan tai värittämään totuutta. Tavoitteena siis on olla entistä enemmän aito minä, vaikka se ei kaikkia miellyttäisikään. Rakentavaa palautetta haluan ehdottomasti saada, ilman kritiikkiä ei koskaan voi kehittyä.

Vaikka blogi on pieni minimaalinen pintaraapaisu mun elämästä ja arjesta haluan sen olevan just sellainen kuin oikeasti olen. Katsotaan mihin tämä vielä johtaa!

Äiti on vähän väsynyt

Niin se vaihtui jo toukokuu ja kevättä kohti pitäis mennä. Ilmojen puolesta ei kyllä ihan uskois, mutta kai se kesä joskus tulee... Viime viikolla oli sentään yksi päivä, että sai oikeasti nauttia lämmöstä jo.
No seuraavana päivänä senkin sai sitten unohtaa...

Takana on kyllä jotenkin erityisen paska viikko. Mitään normaalista poikkeavaa ei ees oo ollu, mutta jotenki on ollu niin viimeisen päälle v-käyrät pilvissä ja kaikki tuntunut takkuavan.
Nukkunutkin oon jotenkin niin päin mäntyä, että sama melkeen kun ei ois nukkunut ollenkaan.
Tai siltä se ainakin olotilassa tuntuu. Tai no oonhan mä huonosti nukkunu jo jonkin aikaa, ei ainoastaan tällä kuluneella viikolla. Ehkä se huono uni näkyy sitten kaikessa muussakin.

Tää on just se "tyhjä" -katse, kun oot tuijottanu telkkaria tunnin putkeen ja joku tulee kysyyn;
Mitä siinä on tapahtunu ja sulla ei oo avistustakkaan asiasta,
saati että tietäisit ohjelman nimen mitä katsot

Toukokuu onkin sitten se viimeinen rutistus ns. tälle kaudelle.
Kerhot lähenee loppuaan ja samoin koulu. Nämä viimeiset viikot vedetään vielä ihan täysillä normaali tahtiin ja sitten alkaakin loma ensin kerholaisilla ja sitten tuolla koululaisella.
Kesäksi meillä ei oo mitään suunnitelmia vielä tiedossa. Sanotaanko näin, että mennään hetkessä ja katotaan mistä ittemme löydetään. Kauhia, mitenkähän mää ite selviän kesästä, kun mulla ei oo mitään mitä aikatauluttaa?

Tulevalla viikolla on neidillä virallinen eskariin tutustumispäivä ja sitähän toki odotetaan enemmän kuin intopiukeena. Syksy sitte tuokin taas uusia kuvioita, kun ns. kotiin jää enää vain nuorimmainen ja sekin näillänäkymin kerhoilee sitten sen 3 kertaa viikossa. Arki muuttuu taas vähän ja ensimmäistä kertaa tulee mullekin sitten eteen se, että jokainen lapsista on 3 päivänä viikosta yhtäaikaa jossain ja mä ihan ilman paimennettavia. Itseni tuntien, saattaa ehkä oudoksuttaa aluksi aika riskisti, kun sen 8 vuotta on aina joku ollut kotona :O

Nyt aletaan ottamaan rennosti ja kerätään vielä tää päivä voimia. Huomenna taas arkiaamu ja normaalit hulabaloot tiedossa. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja intoa alkavaan viikkoon!