19 helmikuuta 2017

Kuluneen viikon touhuja

Jaahas, taas ois sunnuntai ja huomenna taas maanantai eli arki.
Nyt tuo arki konkretisoituikin taas vähän enemmän, kun isäntäkin siirtyi työhommiin.
Se taas tarkoitti mun kohdalla vähän muutoksia tuohon omaan arjen pyöritykseen ja kuskauksiin.

Onneksi sentään nuo välit ei ole pitkiä ja hyvin hoituu pienellä organisoinnilla nuo kävellen tehdyt kuskaukset, pahin väli onneksi päästäänkin hoitaan autolla, kun isännän ruokkis osuu samaan aikaan.
Kaikki tilanteet siis täytyy käyttää hyödyksi ja hyvin meni ainakin ensimmäinen viikko kaikenkaikkiaan.

Mun arki koostuu siis edelleen siitä minuuttiaikataulusta, jolla hoidetaan kerhoilut, ruuan laitot, pyykin pesut ynnä muut. Toisaalta, nyt kuluneella viikolla oon aina aloittanut nämä kotihommat vielä normaalia aikaisemmin ja iltapäivä 4 asti oonkin saanu oikeestaan vaikka vaan rötvätä sohvalla, jos siltä on tuntunut... Aikoinaan kun aloittaa, niin ei tarvitse ainakaan kitistä sitä vapaa-ajan  puutetta...
Järjestelykysymyksiä siis, ja ihan sitä omaa aktiivisuutta. Voisihan sitä siirtää hommia niin pitkään kuin hermot kestää, mutta pahempi kai se silloin olisi, kun hommat olis kasaantunut... en minä näin toimivien kohdalla yhtään ihmettele sitä, että arjesta tulee ylitsepääsemättöman vaikeaa ja rankkaa.
Joka päivä tietyt hommat, niin ne kotihommatkaan ei pääse oikeasti koskaan kasaantumaan.
Tää on nykyisin näköjään mun leppariaihe, kun aina siitä jaksan paasata.



Muksujen välipalaa... musta- ja punaherukkaa, puolukkaa ja mustikkaa.
Miniripaus sokeria päälle, lähinnä "näön" vuoksi ja hyvin uppoaa ja ihan muksujen omasta pyynnöstä. Vissiin ne on verenperintönä saaneet tuon taidon syödä marjat suoraan pakastimesta.

Äiteen iltalook, villasukat on POP, niistä en luovu ku aikasintaan heinäkuussa, jos silloinkaan...
Nyt viikonlopunkin oon kyllä ottanut ihan levon kannalta tekemättä mitään erityisen järjellistä.
Arkipäivät kun saa painaa tukkaputkella pitkin kylää, niin ehkä se viikonlopun lepäily lie ihan sallittua :D


Inkiväärillä terästettyä ja hunajalla makeutettua vihreää teetä on mennyt litratolkulla
tuon flunssan yrittelyn vuoksi. Tällä hetkellä mä vielä johdan taistelua.

Muksujen toinen suosikkivälipala... smoothiekuppi
Sisältää pari banaania, tyrniä, musta- ja punaherukkaa, puolukkaa, mustikkaa, pikkuisen hunajaa ja loraus jogurttia, mitä nyt sattuu jääkaapissa olemaan, kaikki käy näille.
Tää on kätevä tapa kyllä sekoittaa nuo tyrnitkin ruokavalioon.
Saavatpahan lapset ainakin vitamiineja :)

Ens viikolla taas ois muistettavaa jos jonkinmoista, on koululaisen uintia, normi kerhot ja kaikkea mahdollista. Ei tule aika pitkäksi siis ens viikollakaan. Toivon mukaan kaikki pysyisi nyt terveinä ja itsekään en sairastuisi tämän enempää, niin lapsilla onkin tiedossa tulevalle viikonlopulle mukavaa yökyläilyä. Joten sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan, ettei taudit kaada meitä sänkyyn!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.






14 helmikuuta 2017

Ystävänpäivä



Tämä postaus on kirjoitettu kutakuinkin vuosi sitten, mutta tähän päivään enemmän kuin ajankohtainen edelleen... hieman päivitettynä versiona julkaisuun tänään, ystävänpäivänä!


Ystävänpäivä on tänään, mutta mun mielestä sen pitäis kyllä olla joka päivä.
Voiko oikeiden ystävien, läheisten ja rakkaiden ihmisten tärkeyttä korostaa liikaa, ei voi.
Se tärkeys ja rakkaus pitäis sanoa ääneen joka päivä. no se ei nyt ehkä ole aina kuitenkaa mahdollista, mutta tosi ystävä tietää kyllä sen sanomattakin...

Oikea ystävyys on jotain, mitä ei voi oikeastaan edes sanoin selittää.
Se on tunne, se on lievästi telepaattista, jopa niin, että siitä saa joskus hyvät naurut ja joskus se jopa pelottaa, toinen kun melkein lukee sun ajatuksia... ja lukeekin, taikka sitten se oikea ystävä vaan tietää... jostain kumman syystä, vaikka yhteydessä ei olisi oltu päiväkausiin
Eikö ookkin vähän hullun kuuloista, mutta niin se vaan menee, ainakin omalla kohdalla.

Minunki elämässä on ollut ystäviä, kavereita ja YSTÄVIÄ, vaan eipä ole kovin montaa, jonka kanssa on taivallettu läpi elämän kaiken maailman kivikot läpi. On ollut takinkääntäjiä, on ollut feikkejä, on ollut ties mitä. 36vuoteen mahtuu muuten aika julmetun paljon ihmisiä...

Mistä sen oikean ystävän sitte tunnistaa? Se vaan on ja pysyy tapahtuipa mitä tahansa! Niin hyvina kuin niinä kaikkein kamalimpinakin hetkinä. Se ystävä vaan on ja pysyy vaikka välillä nauretaan kyyneleet silmissä ja välillä tirautetaan pienet itkut kun elämä potkii päähän. ja tämä toimii tietenkin molempiin suuntiin.

Koskaan ei voi korostaa liikaa ystävän, rakkaan ja läheisen tärkeyttä. Vaikka sitä ei sanotakkaan ääneen, miettikääpä kuinka tyhjää se elämä olisi jos niitä ystäviä ei ois...

Vaan aito ystävä voi ymmärtää tietynlaista tilannekomiikkaa... vaikka tilanteessa ei mitään hauskaa loppupeleissä oiskaan voi sen ystävän kanssa pikku mielleyhtymien kera sanaakaan sanomatta revetä ihan totaalisesti... meneppä kertomaan se samainen tilanne jollekkin muulle,
niin saat takaisin katseet: "ei helevetti tuo pitäis kiikuttaa suljetulle..." Joskus olen sanonut ihan ääneenkin, että aidon ja hyvän ystävän yksi tunnusmerkeistä on ihan yhtä huonot jutut kuin itselläkin ja ihan yhtä sairas huumori...

Muistakaapa siis sanoakkin sille ystävälle ääneen se kuinka tärkeää on se, että on olemassa, ei oo merkitystä vaikka ei kokoajan olisikaan yhteyksissä taikka yhdessä jotain tekemässä.
Aito ystävä kyllä tietää ja tuntee :)



Tämä taulu on seurannut mun mukana aina lapsuudenkodista saakka, Ystävältä saatu...
Näiden oppien mukaan mennään edelleen ja taulu seuraa edelleen mun ja 
nyt meidän perheen taivalta... Tiiättäkö muuten miksi tämä taulu on vessan pöydällä...
Siksi, että aamulla ensimmäisenä hampaita pestessä sen näen ja muistan tuon tärkeän 
sanoman tuosta taulusta.


Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle <3
Pitäkää huoli läheisistänne ja muistakaa sanoa heille, kuinka tärkeitä he ovat.




09 helmikuuta 2017

10 asiaa, joita et vielä tiennyt...

Oon tämän joskus ennenkin tehnyt, mutta ei lienee haittaa vaikka teen uudelleenkin.
Moni varmasti tietää jo aika paljon minusta, onhan täällä blogiss jo vuosikaudet pyöritty.
Näitä asioita et ehkä kuitenkaan vielä tiennyt.

1. Ainoa hiusväri mitä minulla EI ole ollut on vihreä :D
Kaikki muut värit eri sävyineen on tainnutkin sitten olla, jopa sinimusta joskus miljoonavuotta sitten.
aivan vitivalkoisesta täysin mustaan ja kaikki siltä väliltä löytyy...


2. Asia joka saa mun verenpaineet pilviin on keittiön tasoille sekaisin jätetyt tavarat.
Keräilen niitä neuroottisesti pois ja rauhallinen mieli on vasta kun pöydät on siistit ja tavarat järjestyksessä. Nykyisin en tahdo kestää edes lehtiä pöydällä.

3. Inhoan Batteryn hajua
Joskus villissä nuoruudessa vissiin tullut joutua muutama kossubattery liikaa ja nykyisin mulle tulee melkeen krapula pelkästä batteryn hajusta, hyi yök!

4. En voi sietää myöhästymisiä
Itse oon aina ajoissa paikalla olipa aika sitten mikä tahansa, yleensä etuajassa. Verenpaineet on heti pilvissä jos joutuu odottamaan, että joku muu on myöhässä.


5. Rakastan koiranpentujen tassujen tuoksua, ne haisee ihan popcornille :D
- kerran koiratyttö, aina koiratyttö-

6. Haaveilen tunturivaelluksesta
Siis ihan sellainen oikea, muutaman päivän vaellus, yöpymisineen kaikkineen.

8. Haaveilen vielä jonain päivän suorittavani uudelleen metsästäjätutkinnon
Metsästäjätutkinto minulla siis on jo kertaalleen suoritettuna, mutta metsästyskorttia en ole maksanut enää vuosiin, joten aika on mennyt umpeen ja haluaisin sen suorittaa uudelleen, jotta sitten pääsee tositoimiin kun lastenkin puolesta taas kykenee. Mielessäni istun jo iltahämärissä iltalennolla.

9. Yks asia päivittäisessä voiskohan sanoa pukeutumisessa on korvikset ja erityisesti korvarenkaat.
Jos joskus johonkin juhliin vaihdan erilaiset korvikset niin viimeistään illalla on renkaat saatava takasin. Näin on ollu jo vuosikaudet ja kai ne korvarenkaat on jotenkin mun tavaramerkki tai jotain.



10. Jos voisin elämästäni poistaa yhden virheen jonka olen tehnyt....
En koskaan olis aloittanu tupakointia





08 helmikuuta 2017

Pakkaspäivää

Aurinko paistaa ja pihalla ois niiiiiiin mieletön ilma, jokseenkin vähän kylmänlainen, mutta se ei kyllä mua hidastais. Pakkasta taitaa olla tällä hetkellä jotain 17 asteen hujakoilla. Ainoa hidaste tässä on se, että tuo flunssan pirulainen on alkanut rantautua tänne meillekin. Nuorimmaisella oli eilen jo vähän lämpöä ja kurkkuaan valittelee eli sisätiloissa menee tämäkin aurinkoinen päivä.



Jälkikasvu tuossa leikkii (riehuu) keskenään, joten äippä istuu koneella bloggaamassa.... viisasta?
No ei ole... volumet muksuilla on jo sillä tasolla, että allekirjoittaneen keskittymiskyky on ollut mennyttä jo tovi sitten. No kai tähän bloggailuun on niin tottunut jo kohta 7 vuoden aikana, että kun tekstiä on ulos tulossa, niin saa vaikka pieni maailman loppu olla ympärillä, että se mua haittais.

Tässä tälle päivälle oon jo vääntänyt vähän fiksailua tuohon "elämän lopun" -projektiin eli blogin ulkoasuun. Aina kun mä teen jotain muutoksia siihen, se näyttää hyvältä maksimissaan 2 viikkoa ja sitte alkaa taas ärsyttää ja häiritä. No mä oon kyllä oikeestaan aina ollut tämmönen eli kai te lukijat siihen olette jo tottuneet, että liki joka kerta blogi on erinäköinen :D
Lisäilin tuossa erilliselle sivulle pienen esittelytekstin, jota pyrin vielä tälle päivälle täydentämään.
Linkki löytyy tuosta sivun ylälaidasta ja pääset toki siihen myös TÄSTÄ Käyppäs kurkkaamassa.

Kovasti se flunssa on yrittnyt tulla minullekin. Pari päivää on pää ollut kuin haminan kaupunki ja kipeä kuin mikä, aivastuttaa, palelee ja vaikka mitä. Toistaiseksi tilanne on 1-0 mulle. Siitä käy varmaan kiittäminen hunajateetä, jota olen vetänyt litratolkulla jo pari päivää ja jäätäviä määriä tyrnejä ja muita marjoja ja siihen vielä normi monivitamiinit päälle. En nyt millään suostu sairastamaan eli taistelu jatkuu, vaikka sitten sillä pahalla sisulla. Onneksi tämän viikon loput kerhot on peruttu ohjaajien koulutuspäivän vuoksi eli ei stressiä niistäkään. Ihmehän tuo olisikin ollut, jos ei tuo tauti olis meillekin rantautunut... eilen tytön kerhoporukasta paikalla oli tasan 3 lasta kahdeksasta... loput sairaana. Kunnon epidemia siis on liikkeellä sekä flunssaa/influenssaa että oksennustautia. Flunssan kestän vielä, mutta ei oksutautia meille, Kiitos!


Ole tarkka, ota Pirkka.... näillä siis mennään seuraavatkin päivät. 

Aurinkoisia pakkaspäiviä sinne ruudun toiselle puolellekin,
nauttikaa ulkoilusta jokainen, joka vaan kykenee sinne ulos asti ja nauttikaa minunkin puolesta!








06 helmikuuta 2017

Ohjeita bloggaajille

Päätin itsekkin koostaa tekstimuotoon omia huomioitani ja ohjeita aloitteleville bloggaajille.
Ja miksipäs ei, toivottavasti tästä saa jotain irti myös jo kokeneemmatkin bloggaajat.

Itsellä tulee bloggaamista tänä vuonna täyteen jo 7 vuotta. Välillä tahti on olllut hiljaisempaa, välillä aktiivisempaa, mutta oikeasti, aika monta vuotta on hurahtanut tämän harrastuksen parissa.
Ohjeet on ihan satunnaisessa järjestyksessä, mutta jokainen varmasti osaa sieltä poimia ne parhaat tärpit just itselleen.

1. Ulkoasu
Pidä ulkoasu simppelinä ja siistinä. Panosta selkeyteen ja sellaiseen harmooniseen ja tasapainoiseen ulkoasuun. Muista tsekata myös se, miltä blogi näyttää mobiililaitteilla. Yhä vain useampi kun nykyisin lukee blogit kännykällä tai tabletilla. Mieti tarkkaan jokaisen postauksen ensimmäinen kuva, se kun on aina ensimmäisenä esillä, kun jaat postauksen esimerkiksi facebookiin. Itselläkin on tässä huimasti parantamisen varaa.



2. Tee sitä OMAA juttua OMALLE kohderyhmälle
Eli älä lähde kopioimaan! Oma juttu on aina oma juttu ja kun tekee just sitä omaa, se heijastuu teksteisin ja on lukijallekin inspiroivampaa. Ja tietenkin myös itselle. Innostus bloggaamiseen ei tule kestämään kauaa, jos kirjoittaa jotain muuta kuin mikä itseä aidosti kiinnostaa. Mieti mitä haluat kirjoittaa ja millaiselle kohderyhmälle, kun tekstit ja kohderyhmä kohtaavat toisensa hyvin, löytyy myös lukijat. Nykyisin tuntuu, että blogeilta vaaditaan aina vain enemmän ja enemmän. On oltava täydelliset kuvat, täydellinen teksti, täydellinen postaustahti ja kaikki on oltava täydellistä. Mikään ei ole täydellistä, jos se mitä teet ei ole juuri sinun omaasi! Ja mikä onkaan sitten sitä täydellistä?
Mun mielestä täydellistä on juuri se, että tekstistä ja koko blogin "olemuksesta" paistaa se rehellisyydellä, sydämellä ja sillä kirjoittajan omalla intohimolla tehty työ blogin eteen.
Mulle itselleni tärkeintä on juuri se aitous!

3. Ole rehellinen
Sekä itsellesi että lukijoille. Omasta elämästä ei tarvitse yksityiskohtaisesti kirjoittaa. Tosiasiassahan blogeissa koetaan vain pintaraapaisuja bloggaajien oikeasta elämästä. MUTTA kirjoita rehellisesti!
Lukijat ei ole idiootteja, vaan hyvin äkkiä lukijat kaikkoaa, jos huomaavat postausten olevan feikkejä.
Tähän voisin heittää karkean esimerkin. Postaat terveellisistä elämäntavoista ja annat lukijoiden ymmärtää, että elät superterveellisesti, kannustat lukijoitasi terveelliseen elämään... sitten postaat muualle someen kuvia ym. kun vedät baari-iltojen jälkeen jäätäviä mättöannoksia grillillä...


4. Verkostoidu
Liity facebookin bloggaajaryhmiin ja lisää postauksesi aina myös niihin. Niitä on todella paljon, joten valinnan varaa riittää kyllä. Valitse itsellesi juuri ne parhaat ryhmät, joista uskot tavoittavasi eniten kohderyhmääsi. Kommentoi muiden blogeihin, asiallisesti tietenkin :) Itse olen kommentoinnissa ihan superlaiska, se täytyy tunnustaa!




5. Kaupallisuus
Jos teet kaupallisia yhteistöitä, tee niitä harkiten. Liika on aina liikaa ja sillä helposti myös kadottaa lukijat. Ei ole oikein ei sinua, ei lukijoita eikä yhteistyökumppaineita kohtaan, että postaat tuotteesta, joka ei sinua itseäsi edes kiinnosta ja se näkyy myös läpi tekstistä. Ei ole oikein ottaa vastaan tuotetta ja kehua se maasta taivaaseen vain sen vuoksi että tuote on saatu ilmaiseksi ja jos siitä ei edes aidosti ole sitä mieltä. Rehellisyys tässäkin asiassa ja kohtuus. Valitse yhteistyöt niin, että ne todella kiinnostaa sinua ja kohderyhmääsi ja postaa totuudenmukaisesti.
Esimerkki: Saat yhteistyön kautta meikkivoiteen, joka ei sovellu sinun iholle alkuunkaan.
Sano se myös postauksessa oikein, mutta anna esimerkiksi oma arviosi millaiselle iholle tuote mahdollisesti voisi sopia.

6. Kunnioitus
Kunnioita blogatessasi itseäsi, mutta myös lukijoitasi. Vastaa kommentteihin asiallisesti.
Liiallinen hypetyskään ei ihan toimi eli jokaiseen positiiviseen kommenttiin ei ehkä kannata kuitenkaan vastata tyyliin, Iik, ihanaa kiitos. Varaudu myös niihin negatiivisiin kommentteihin ja valmistaudu kunnioittamaan myös niitä. Jokaisella lukijalla on sinusta oma mielipide ja sen he voivat tuoda julki, kunnioita siis myös (tiettyyn rajaan asti) näitä negatiivisempia kommentteja ja vastaa niihinkin asiallisesti. Monella negatiivisella tyypillä voi mieli muuttua, kun saa negatiiviseen positiivisen vastauksen. Kritiikki on kestettävä, jos ei kestä niin joutuu opettelemaan kestämisen, mikäli aikoo blogata :)

7. Harkitse, suunnittele ja vielä kerran harkitse
Muista se, että kaikki mitä laitat nettiin kerran pysyy siellä!
Eli mieti tarkoin kuvat mitä julkaiset. Jos pidät esimerkiksi perheblogia ja julkaiset kuvia lapsistasi.
Harkitse tarkasti mitä ja millaisia kuvia julkaiset! Postauksissa muista pysyä asialinjalla.
Esimerkki. Monia supersuosittuja blogeja seuraa todella nuoret.... ihan lapset! MUN mielestä on todella väärin, että näiden lasten esikuvana pitämät henkilöt julkaisevat sellaistakin materiaalia, että aikuisellakin ihmisellä leviää silmät järkytyksestä. Vaikka itsensä blogin kautta "tuotteistaa" niin säädyllisyys täytyy pitää mielessä, sillä seuraajina voi olla todellakin lapsia!
Aina täytyy muistaa se, että kun täällä julkisesti kirjoitetaan ja julkaistaan kuvia, videoita jne. että pitäydytään hyvän maun rajoissa ja muistetaan se, että me voimme olla esikuvia monelle nuorelle.
Millainen esikuva haluamme olla?

8. Mieti milloin julkaiset
Tämän oikeastaan oppii vain kokeilemalla. Testaile siis eri kellon aikoja julkaisuajankohdiksi.
Kohderyhmästä riippuen kävijämäärät voi moninkertaistaa julkaisemalla oikeaan aikaan.
Esimerkiksi mun omaa kohderyhmää tavoitan ehdottomasti eniten, kun julkaisen postauksen klo 16-17 välillä. Ajattele lukijan kannalta: milloin lukijakuntasi on eniten koneella/kännykällä.

9. Otsikointi
Mieti tarkkaan postauksen otsikko. Sen tulee olla sellainen, että herättää lukijan mielenkiinnon ja ennen kaikkea saa klikkaamaan sen koko postauksen auki. Omasta mielestä hyvä otsikko on informatiivinen ja iskevä, mutta ei liikaa paljastava. Ainoastaan, että se mielenkiinto lukijalla herää ja halu avata se postaus luettavaksi. Tässä asiassa itsellänikin on niin paljon parannettavaa, että melkein hävettää

10. Luonnostele
Kirjoita luonnoksiin tai vaikka paperille ylös ajatuksia, lauseen pätkiä, ihan mitä mieleen juolahtaa.
Niistä saattaa poikia antoisia postauksia siinä vaiheessa, kun pää lyö muuten tyhjää ja ideoita ei ole. Sillä hetkellä kun inspiraatio on päällä, käytä se hyväksesi ja kirjoita luonnoksiin tekstipohjia valmiiksi. Niitä on kätevä sitten pienellä täydennyksellä saattaa julkaisukuntoon. Itselläni on varmaan kymmeniä luonnoksia, joista jokin aina välillä saattaa pompata ajankohtaiseksi ja pääsee julkaisuun asti.... ja moni ei pääse ikinä!


Blogi on kuin palapeli, kun kaikki palaset saa loksahtamaan paikoilleen, se on antoisa harrastus, josta joku voi tehdä jopa työn itselleen. Älä odota ihmeitä liian lyhyessä ajassa. Panosta blogiisi ja anna sille aikaa, anna myös itsellesi aikaa rakentaa juuri se sinun näköinen blogi. Tee omaa juttuasi kopioimatta muita ja nauti siitä tekemisestä. Jos alkaa tökkimään eikä tekstiä irtoa, inspiraatio hukkuu.... anna hukkua! Vetäise hetki henkeä ja yritä uudelleen kun siltä tuntuu. Tätä ei pidä tehdä väkisin! Väkisin tehdyistä teksteistä paistaa läpi se väkinäisyys ja sillä saa lukijat kaikkoamaan ja vain pahaa mieltä itselle ja lukijoille. Mutta se, että kun kirjoittaja itse nauttii tekstien kirjoittamisesta ja seisoo jokaisen sanansa takana rehallisenä ja avoimena, se näkyy tekstistä ja saa lukijatkin kiinnostumaan.

Antoisia bloggaushetkiä jokaiselle.


(jestas sentään, kun tästä tulikin pitkä paasaus.... 10 pistettä sulle, joka jaksoit lukea loppuun asti )






05 helmikuuta 2017

Sunnuntain höpöttelyt

Hengissä ollaan... Kulunut puolitoistaviikkonen onkin ollut aika mielenkiintoinen.
Meillä meni auto huoltoon ja arjen on pyörittävä olipa sitten autoa taikka ei... No sehän sitten luonnollisesti ei menny ihan käsikirjoituksen mukaan sekään huolto ja ilman autoa oltiin reilu viikko.
Sehän tarkoitti sitten sitä, että tossua laitettiin toisen eteen ihan urakalla.

Kilometrejä mulle kertyi tuossa viikon aikana suunnilleen 90 km.
Siinäpä sitten vähän tulikin mietiskeltyä A) paljonko sitä turhaan loppupeleissä sillä autolla ajaa, voi säästää pitkän pennin kun ottaa hyötyliikunnan kannalta B) meistä kenenkään normaalin terveen ihmisen ei tarttis kitistä sitä, että peräpeili on leviä ku seittemän leivän uuni, jos vaan sen peräpeilin viittii sieltä sohvasta ylös nostaa! ja ei tartte kitistä niitä tuhottoman kalliita salikorttien hintojakaan... tämä hyötyliikunta kun ei maksa mitään!

Liikuntaa tuli tosiaan reippaalla kädellä kun kerhokuskaukset ja kauppareissut hoiti kaikki kävellen. Kauppareissut meni ihan teholiikunnan puolelle aina paluumatkasta ku ostosten kanssa marssi kotiin. Matkathan mulla ei sinällään oo todellakaan pitkiä, mutta kun riittävästi tulee toistoja, niin kyllä niitä kilometrejä kertyi ihan huomaamatta. Kyllä mua oikeesti vähän jo nauratti, että varmasti naapureilta sain ainakin hullun leiman otsaan, kun kerhopäivänä 8 kertaa kävelin edestakaisin saman matkan ja illalla vielä kauppareissua siihen päälle :D Senkin huomion tein tuossa tallustellessa, että täällä meidän kylällä on kyllä kohtuullisesti autoilijoilla hanskassa tuo suojateiden lähestyminen ym...
Kävelijät päästetään reilusti menemään ja turvallisesti... ainoat murhaavat katseet multa sai pari taksikuskia! Näimpä, ammattiautoilijat oli tuon viikon aikana ainoat, jotka joko ei päästäneet kävelijöitä ensin suojatien yli, tai tulivat niin lujaa että hädin tuskin ehti itse pois alta. Näillä kerroilla kaikilla ratissa oli sellaisia keski-ikäisiä tai vähän yli miehiä... no okei saatoin mä vähän kirotakin sen verran selkeällä artikulaatiolla että oletettavasti viesti meni perille, vaikka ääntä eivät ihan ehkä kuulleet... :D

Muuten on arki rullannut ihan normimeiningillä ja autokin on nyt saatu jo takaisin.
Alkava viikko onkin sitten taas yhtä tohinaa... on kerhokuvaukset lapsilla, on hammaslääkäriä ja herraties mitä kaikkea muuta eli ei tuu aika pitkäksi taaskaan. Pyrin kyllä jatkossakin hoitamaan nuita kerhokuskauksia vielä enemmän kävellen. Niinä päivinä tosin kun molemmilla on kerho, niin ihan jo aikataulullisista syistä on helpompi hoitaa yksi haku ja yksi vienti autolla, ettei tartte ihan juoksuksi laittaa. Kasvaapahan ainakin kunto!

Tänään muuten oli harvinainen hetki. Minä vetäisin ekaa kertaa oikeat kaunoluistimet jalkaan sitten yläasteen!! Olihan tuo lievästi koominen olo, no mä pysyin kuin pysyinkin pystyssä ja kaikki raajatkin on ihan ehjiä enkä ees mustelmia saanu aikaseksi, Hyvä minä!
Tosin teroituksen tarpeessa oli luistimet ja se hiivatin alimmainen piikki pitää saada pois, kun en elläissäni ole luistellut ennen kaunokeilla, joissa se alinkin piikki on paikoillaan.
No kerta se oli ensimmäinenkin ja hengissä säilyin. Lapsia kyllä nauratti kun pari horjahdusta tuli ja itsekseni tupisin ja jupisin vähä aikaa. Ehkä mä vielä tälle talvelle uskaltaudun luistimille useamminkin.

Pakollinen todistusaineisto


Lupsakkaa sunnuntai-illan jatkoa sinne ruutujen toiselle puolelle ja
mukavaa tulevaa viikkoa!