Hulabaloo ja hurlumhei

Oikeestaan mulla ei oo tällä hetkellä harmainta aavistustakaan siitä, mitä mun pitikää kirjottaa.
Ajatuksia ja postausideoita päässä on vilissy enemmän ku tarpeeksi, mutta ensimmäisestäkään ei saa just nyt kiinni, tai sitte tuo pääkoppa surraa niin ylikierroksilla, että saan ylinopeussakot kohta ja savu nousee korvista....

No nämä viikot on ollu tosiaanki kilpajuoksua kellon kanssa ja oman lisäsäväyksen siihen on antanu sitte kuluneella viikolla olleet esikoisen 7 -vuotis synttärit. Ensin juhlittiin kavereiden kanssa ja nyt viikonloppuna ihan ministi sukulaisten kanssa. Tämä ministi juhliminen johtui siitä, että pesueen nuorimmat edustajat kehittävät itelleen flunssaa, joten rauhallisella meiningillä mentiin ja paikalle saapui ne ketkä uskalsivat. No pääasia että poika itse on ollu synttäreihinsä tyytyväinen ja onnellinen.

Kaverisynttärit oli perinteisesti sitä hulabaloota ja hurlumheitä, kun koko porukka sievässä sokerihumalassa antoi parastaan... Muksuilla oli hauskaa ja herkuteltiin ihan urakkahommina. Oikeestaan tässä on nyt herkuteltu jo siitä torstaista asti ja olotila on sen mukanen, no jos huomenna jo palais ruotuun taasen.

Synttäripöydän lähtötilanne.... lopputilanteesta en ees kehannu kuvaa ottaa...

Kellon perässä ravaaminen jatkuu taas huomenna kun maanantai ja arki koittaa. Oikiastaan se, millä tästä arjesta alkuunkaan voi selvitä on aika simppeliä.
Pettämätön aikataulu on vastaus, ja pointtina tietenki se, että siinä laaditussa aikataulussa myös pysytään. Välillä tämä mun tapa aikatauluttaa koko elämä, on raastanu hermoja aikalailla, mutta oon oikeestaan aina ollu tämmönen ja lasten myötä vielä enemmän. Vaan onpa siinä hyvätki puolensa...
Kun elän tarkan aikataulun mukaan ei mulla ole rästissä helvetillisiä tiskejä, julmettuja pyykkivuoria, aina on puhdasta kampetta kaapissa, ruuat tulee ajallaan ja kämppäkin pysyy siistinä. Lapsetkin toki osallistuvat hommiin nykyisin ja pitävät omat huoneensa siistinä, äitin avustuksella tietenki, mutta jokatapauksessa omat hommansa on heilläkin. Paras homma tässä aikataulutetussa elämässä on se, että mulla on joka ainoa ilta siinä vaiheessa kun lapset menee nukkuun, sitä ihan omaa aikaa kun kaikki on jo tehty. Ei tartte enää siinä vaiheessa iltaa alkaa pyykkivuoria purkamaan taikka räjähdyksen kokenutta keittiötä siivoamaan. Oonkohan vähän hullu? no hullulla on halvat huvit ja idiootilla ihan ilmaset... oon siis idiootti varmaankin, mutta ylpeä siitä :D

Syksy on tullut.... tää on sitä omaa aikaa, koivet ylhäällä ja rennosti!

Mukavaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä viikon koitoksiin!

Kilpajuoksua

Huhheijjaa! Melkosta haipakkaa on ollut ja niin kuin otsikkokin sen kertoo, melkoista kilpajuoksua kellon kanssa. Arkipäivät meni koulun aloituksen jälkeen ihan tuon koululaisen lukujärjestyksen mukaan, mutta nyt on nuo nuorimmatkin aloittaneet kerhoilut, joten pakka pölähti taas sekaisin.
Nyt siis tytölllä on 3 kertaa viikossa kerho ja nuorimmaisella 2 kertaa. Oman haasteensa siihen tuo se, että ovat tietenkin eri ryhmissä, mutta samana päivänä. Yksi kerhoilee aamusta ja toinen iltapäivän ryhmässä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että juoksen kerhopäivisin melkein minuuttiaikataululla edestakaisin, jotta ehdin kerhojen välissä laittaa ruuan ja kaikki muutkin hommat on hoidettava hakujen ja vientien välissä. Täytyy kyllä sanoa, että taitaa vielä vähän vaatia harjoittelua tämä aikatauluttaminen, jotta kaiken saa taas rullaamaan ajallaan. Mutta hienoahan se on, että lapset pääsee touhuamaan ja oppimaan uusia juttuja ja ne kaverit! Samanikäisten seura on todella tärkeää, onhan nämä niin samanikäisiä meillä, mutta muiden lasten seura tekee todella hyvää. Ja vaikka se mulle aiheuttaakin pieniä aikataulupaineita, että eri kerhoryhmissä ovat, on se kuitenkin ihan loistava juttu, eivätpä ole niin kiinni toisissaan ja leiki ainoastaan keskenään.

Syksyisissä maisemissa mennään, tänä aamuna kännykkä väitti lämpöasteita olevan tasan 2.
Raikas keli, mutta mää tykkään, kun voi vetää villasukat jalkaan :D

Koulun aloitus on sujunut esikoiselta hyvin. Ainoa ongelma on tainnut olla tuo mun ylihuolehtivuus :D No, on se äitinä oikeasti todella vaikeaa löysätä sitä otettaan lapsesta ja luottaa siihen pieneen ihmisen. Tai luotan kyllä, mutta kaikki mahdolliset onnettomuuden uhat ja muut mörköt kummittelee takaraivossa. No kyllä se tästä, poika taitaa olla fiksumpi kuin äitinsä ;)

Pitäispä joskus laittaa ihan ylös viikon ajan kaikki touhut, menot ja tekemiset ihan kotitöitä myöten, jotta näkisi itsekkin millaisia nämä viikot oikeasti on. Siitä voisi jonkinlaisen postauksenkin vaikkapa koostaa.

Kun arki on yhtä matalalentoa, niin täytyy suosia nopeita ruokia... Lapsetkin tykkää tästä lisäkkeestä, eli wokkivihanneksia ja paistettuja perunoita. Toimii melkeimpä minkä tahansa kanssa, pihvit, kalapuikot, uunikala, kana, jne... Valmistuu nopeasti ja toisaalta, ruuan hävikkikin pienenee taas vähän, kun voi käyttää edellisenä päivänä keitetyt perunat. 

Nyt täytynee taas alkaa tosihommiin, jotta pysytään aikataulussa. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!