12 elokuuta 2016

Muistojen siivin kohti tulevaisuutta

Vastahan se pieni nyytti syntyi. Tuhisi poski poskea vasten, tarttui sormeen. Se pieni, jota piti katsella yökaudet hänen nukkuessaan, varmistaa että se varmasti hengitti. Katsoa kuinka joka päivä opittiin jotain uutta ja ihmeellistä, ensimmäiset hymyt, ensimmäinen kääntyminen vatsalleen, ensimmäiset askeleet ja sanat...

Kuin pieni nukke kastemekossaan



Pieniä hetkiä, joita ei unohda

Jos ulkona satoi ja myrskysi, ei päivistä puuttunut siltikään aurinko


Papan opeilla jääkiekon maailmaan



Ihan itse... 

Päivän paiste edelleen

Vuosien varrelle on mahtunut paljon, todella paljon ja silti tuntuu että aika on lentänyt ihan siivillä.
Eihän se voi olla niin että meidän esikoinen aloitti oikeasti koulun? Eihän?
Kyllä se vain niin on ja nämä pari päivää onkin olleet todella jännityksen täyteisiä ja ensiviikolla koulutyö oikein vasta alkaa.

Ensimmäisen koulupäivän aamuna, kaikki on valmiina ja reppu tarkistettu moneen kertaan.


Lähtötarkistus peilin edessä, kaikki kunnossa!


Varmoin mutta jännittynein askelin koulutaival aloitettiin.
Pienin askelin se on pienen ihmisen aloitettava opintie, paljon on uutta ja jännittävää. Varmasti vielä monet itkut itketään, mutta myös ne ilon ja onnistumiset hetket painetaan sinne muistin syövereihin. Muistan oman ensimmäisen koulupäiväni yhä edelleen kuin eilisen päivän!

Ihmisten paljous koulun pihalla ei juuri tuntunut reipasta ekaluokkalaista hetkauttavan.
No olihan koulu ympäristönä jo tuttu eskarivuoden ajalta, mutta silti suuri ja valtava varmasti pienen ihmisen silmin.

Kohta soi kellot, muodostetaan jono ja luovutetaan ne pienet opettajien huomaan.

Näin se on todellakin alkanut, koulutie!


Taivaan Isä kanna,
lasta matkallaan. 
Enkeleitä anna, 
kanssaan kulkemaan, 
turvallista tietä, 
että kulkis hän 
joka ainut päivä, 
halki elämän.


Tähän postaukseen päättyy yksi aikakausi blogin historiassa. Blogi jatkaa kuten ennenkin, mutta lasten yksityisyyttä suojellen ja kunnioittaen he jäävät jatkossa blogin ulkopuolelle.





09 elokuuta 2016

Kymppitonnin tavoitteet

Taas ois aika Tango Wellness Aktiivisuusranneke päivityksen.
Tuossa muuttohulinoiden jälkeen, kun lakkasin jynssäämästä huushollia ja järjestelemästä tavaroita tapahtuikin yllättäen niin, että päivittäiset askelmäärät alkoi jäämään kovasti siitä 10000 tavoitteesta.
Totta on, että asunnon koko vaikuttaa ainakin näin äiti-ihmisellä päivittäisten askelten määrään ja myös huonejärjestys (!) käytännössä tarvitsen pienemmän määrän askelia nykyisin hoitaakseni kaikki normaalit kotirutiinit.

No siitä sitten vähän kimpaannuin itselleni ja aloin laitella asioita kuosiin. Tällä hetkellä pyrin siihen, että tuo maaginen 10000 on aamupäivän/päivän aikana täynnä, kaikki ylimenevä iltapäivällä/illalla on sitten pelkkää plussaa. Nyt vaan homma hoituu niin, että tavoitteiden eteen laitetaan itseä enemmän likoon.

Alkaa olla askelmäärät aika kohdillaan :) Ei tosin joka päivä tällaisia määriä, täytyy muistaa välillä myös ottaa kevyempiä päiviä, mutta niin että se 10000 tulee täyteen sellaisella kevyellä liikkumisella.



Kävelen, hölkkään, tanssin, jumppaan, hyppelen ihan täällä kotona ja sisätiloissa. Ei se loppujen lopuksi vaadi itseltä paljoakaan ylimääräistä vaivaa.

Tässä vähän tarkemmin näitä askelmääriä ja huomioikaa myös askelmäärän saavuttamiseen käytetty aika. Se 10 000 tulee aika helpolla täyteen ja mitä enemmän panostat siihen päivittäiseen hyötyliikuntaan sen helpompaa se on.


Unohdappa sinäkin siellä ruudun toisella puolella ne tekosyyt.
Eikös se näin yleisimmin mene....

Tekosyy nro 1 - ei ole aikaa! Todellisuudessa 1000 askelta vaatii elämästä alle 10 minuuttia.
Tärkeintä on nostaa se takalisto sieltä sohvasta ja nousta liikkeelle. loppujen lopuksi se 10000 on todella äkkiä täynnä kun sen ottaa vaan tavaksi.

Tekosyy nro 2 - liikuntaan käytetty aika on pois lapsilta/kotitöiltä.
Katsahda peiliin ja naura tuolle tekosyylle ja samalla itselles, ota ne lapset mukaan siihen liikkumiseen. Tee kotiin temppurata, jossa pakostakin joutuu hyppelemään yms. lapset tykkää ja askeleita kertyy. Tanssi ja ota ne naperotkin mukaan siihen heilumaan. Ne kotityöt tulee hoidettua siinä huomaamatta. Pyykkejä laittaessakin voi ihan hyvin ottaa pari ylimääräistä pyörähdystä ja samalla pari ylimääräistä askelta. ja toisaalta, ei ne pyykit sieltä mihinkään karkaa vaikka käytät aina välillä päivän aikana sen 10 minuuttia omaan itsees... kukaanhan ei ole väittänyt että se kymppitonni pitäisi kerralla täyteen tehdä ;)

Tekosyy nro 3 - nukuin huonosti, en yksinkertaisesti jaksa. Jos et liiku se väsymys painaa sua sinne sänkyyn ja sohvan nurkkkaan entistä voimallisemmin. Aluksi se tottakai vähän ottaa voimille, mutta jo muutaman päivän jälkeen olo on kokonaisuudessaan virkeämpi, varsinkin kun muistat juoda päivän aikana riittävästi. ja Unohda ne palautusjuomat ynnä muut moskat... puhdas vesi on parasta!

Tekosyy nro 4 - pelkäät lihaskipuja. Juu, eihän ne kivoja ole, mutta aloita rauhallisesti ensin rauhallisesti kävellen, kun olet jonkin aikaa sillä tavoitteet täyttänyt, haasta oman kunnon mukaan lihaksia. Muuta tempoa ja askellajia. Nostele jalkoja korkeammalle, laita käden heilumaan kunnolla mukana. Tämä etenkin jos istut paljon esim koneella ja hartiat on jumissa. kummasti lähtee veri kiertämään kun reilulla liikkeellä annat käsien liikkua kävellessä/juostessa.

Tekosyy nro 5 -  ei ole varaa liikkumiseen. Tämä lähinnä siihen, että ei ole varaa käydä esim. salilla... Et tarvitse senttiäkään saadakses kunnon nousemaan, ei voi syyttää huonoja ilmoja, koska voit tehdä kaiken ihan kotona ja sisätiloissa jos et ulos pääse.

Kuulostiko tutulta? niinpä.... :)

Oon nyt itse toiminut näin jo kohta kolmisen viikkoa ja askelmäärät on parhaillaan ollut tuolla 18000 paremmalla puolella päivässä. Olo on ihan järkyttävän paljon virkeämpi ja olen skarpannut sen vedenjuonninkin kanssa. Nukun paremmin ja yhtään kotityötä taikka muutakaan ei ole jäänyt kertaakaan tekemättä sen vuoksi, että keskityn saamaan ne tavoitteet täyteen joka ainoa päivä.
Syönyt olen ihan normaalia kotiruokaa. Painonpudotustarvettahan mulla ei varsinaisesti ole, mutta kyllä se uhkaavasti näyttää ja tuntuu siltä, että kiinteytymistäkin on tapahtunut. Hehh... ainakaan tuo kroppa ei hölsky enää samalla tavalla hölkätessä kuin silloin kun tämän aloitin :D

Helpointahan niiden tavoitteiden täyttäminen on, kun kokonaisuudessaan tekee tästä tavan.
Ihan yhtä helposti sen tavaksi saa, kuin sen kahvinjuonninkin :) Nyt kun elokuu on tullut ja arki alkaa suurimmalle osalle, niin otappa itseeäs niskasta kiinni ja haasta itsesi. Voin luvata että huomaat eron olossa aika äkkiä ja se kuntokin nousee ihan huomaamatta.

Terveisin polvivaivainen, joka on väittänyt vuosikaudet ettei pysty juoksemaan....
Kyllä pystyy, jos unohtaa ne itse keksityt tekosyyt!

Käyppäs samalla kurkkaamassa TÄÄLLÄ, josko vaikka hankkisit itsellesikin ranteeseen oman kirittäjän.





sis.yhteistyökumppanin mainoslinkkejä



08 elokuuta 2016

Elokuun ensimmäisiä

Niin sitä ollaan päästy elokuulle ja mullehan se oli se virallinen henkiinheräämisen aika :)
Onneksi nyt taitaa ne helteet olla ohitse ja voi oikeasti nauttia ulkoilusta ihan ilman tukalaa olotilaa.
Kovasti ollaan valmistauduttu alkavaan koulutaipaleeseen tuon esikoisen kanssa. Kyllä se hurjalta tuntuu, että se todella oikeasti on jo koululainen. Äitiä taitaa kyllä jännittää ja hirvittää enemmän kuin poikaa itseään ja oikeastaan eniten hirvittää tuo koulumatka... liikennettä on kuitenkin aika reippaasti ja kahjoja on liikenteessä enemmän kuin tarpeeksi.

Ukkosista ollaan "nautittu" oikein kunnolla ja kertaalleen saatiin ihan kunnon säikähdyskin, kun salama jysähti johonkin tähän ihan lähelle ja jyrinä oli todella sen mukainen.

sieltä se on tulossa...


Saatiin oma järvi vastapäiselle pyörätielle :D no aika äkkiä tuo veden paljous tuosta imeyty, mutta aika kiitettävästihän tuota tuli.

askelmäärien ja liikunnan kanssa oon skarpannut nyt jo kolmisen viikkoa, tästä operaatiosta on tulossa postaus ihan erikseen.


Mummilan maisemia.


Tässä on ehditty juhlia yhdet rippijuhlat ihanine herkkuineen ja omatkin synttärit meni siinä samalla.

Eilen oli tärkeä päivä kun tuo esikoinen sai siunauksen koulutielle. Täytyy kyllä mainita, että olipa meidän kotiseurakunnassa järjestetty sujuvasti tuo koululaisten siunaustilaisuus ja tilaisuus oli kyllä kokonaisuudessaan aika tunteellinen. Saatiin seuraksi pojan kummitäti ja kirkon jälkeen he lähtivätkin sitten yhteistuumin reppuostoksille. Kyllä oli iltapäivällä onnellinen ja ylpeä poika uusien koulujuttujensa kanssa. 

Nyt harjoitellaan vielä alkuviikko ahkerasti koulutietä ja torstaina on sitten edessä se SUURI ja odotettu päivä.... äitiä itkettää jo valmiiksi.

mutta mukavaa viikon alkua kaikille! ja Turvallista koulumatkaa jokaiselle koulunsa aloittavalle!