Uusi koti

Juhannus oli ja meni, toivottavasti teilläkin rauhallisesti ja hyvin. Allekirjoittaneella se meni ihan huomaamatta kotosalla ollessa, ilman mitään ylimääräistä huuhaata :) Uutissivustojen mukaan, jälleen kerran, suomalaiset eivät osaa juhlia viisaasti ja tänäkin juhannuksena kuolon uhreja on tullut ihan liikaa.

Mutta asiaan, uuteen kotiin ollaan kotiuduttu hyvin. Ympäristö on viihtyisää ja lapsille riittää tekemistä. Omasta pihasta kun poistuu takapihan kautta, pääsee suoraan leikkipaikalle ja vähän matkan päässä on heti useampiakin puistoja, joissa voi käydä enimpiä energioita purkamassa.
Nyt saadaan aloittaa esikoisen kanssa koulureitin harjoittelu, sillä syksyllä se sitten on edessä, että itsenäisesti pitäisi tuo hulivili tohtia laskea kouluun kulkemaan (äidille siis jäätävä kriisi ja stressi).

Tässä teille vähän kuvamaistiaisia uudesta kodistamme.

Ruokailutila

Näkymä yläkerrasta

Olohuonetta

Keittiön lamppu, mä ihastuin tähän heti välittömästi. Väriä saa vaihdettua punaisen, sinisen ja vihreän välillä ja näiden yhdistelminä. Toki on ihan normaalit valotkin käytettävissä.

Näkymä olohuoneesta

Joitain pikkujuttuja täytyy vielä hankkia ja vähän hakee tavarat vielä paikkaansa, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa elämä asetu uomiinsa uudessa kodissa. Ei tämä muuttaminen kyllä ole tervejärkisen hommaa yhtään, hermot on riekaleina ja hillitön stressi päällä. Siihen vielä lisätään mun heikkohermoisuus kaikkea sekasotkua kohtaan, niin soppa on valmis. Siksipä meillä tavarat löysi aika nopsaan suunnilleen loogiset paikat ja säkit ja laatikon purku aloitettiin heti. Kaikkiaan tähän operaatioon meni tasan 2 vuorokautta. 1 päivänä tavarat uuteen osoitteeseen ja entisen siivous, illalla ja yöllä purin jo ison osan tavaroista paikoilleen ja seuraavana päivänä homma olikin päällisin puolin selvä iltaan mennessä. Sen jälkeen vain pientä järjestelyä. Kai sitä vähän hullu on, kun tuolla tahdilla tekee, mutta minkäs sitä itselleen voi :D

Tavoitteena hyvinvointi

Nyt päästään vihdoinkin asiaan tässä Tango Wellness Motivator -aktiivisuusrannekkeen raportointiosiossakin. Tämä meidän muutto vähän viivästytti postausta, mutta ompahan tullut kerättyä huomioita ainakin pidemmältä ajalta.

Ihan ensimmäisten päivien aikana huomio luonnollisesti kiinnittyi päivän aikana kertyneeseen askelmäärään. Se 10000 askeleen tavoite hujahtaa mun kohdalla täyteen ihan helposti ihan vain kotihommia tekemällä. No käytännössähän sitä näin kotiäitinä hyppää edestakaisin päivän aikana sen miljoona kertaa, joten askelten määrä selittyy ihan helposti. Tilanne olisi ihan täysin toinen jos lapsia ei olisi. Eihän sitä silloin tarvitsisi välttämättä liikuskella sillä tavalla, vaan se liikuntamäärä olisi hommattava jotenkin muuten.

Tässäpä sitten heräsikin ensimmäinen huoli omalla kohdalla.  Koska liikun reilusti ja pyrin tekemään myös kotijumppaa ynnä muuta tämän normaalin kotiaskereliikunnan lisäksi, kuluttamani energia päivän aikana on aika korkea.... tästäpä siis huoli heräsi, että en todellakaan syö riittävästi ja ainakaan en riittävän terveellisesti, ottaen huomioon kulutuksen määrän. Tässä on matkan varrelle todella paljon parannettavaa. Ranneke vaan kertoi ne kylmät faktat, joiden kautta sitten silmätkin lähtivät avautumaan. Ruokailutottumukset on siis laitettava todella tarkan syynin alle.

 "Normipäivä..."

Huoli numero 2, joka onkin sitten vähän kinkkisempi juttu.... Uni ja ennen kaikkea sen laatu...
Taivas varjele, mä melkein sain slaagin kun ensimmäisiä kertoja katselin rannekkeen antamia tietoja edellisestä yöstä. Joo, kyllähän mä siis pyrin nukkumaan kunnon yöunet, mutta se, kuinka rikkonaisia ne yöt on, on jotain ihan kamalaa. Syvää unta on maksimissaan sellaiset reilu 5 tuntia ja se on ihan liian vähän. Välissä sitten heräämisiä ja kevyempää unta ja niitä heräämisiä kun oikeasti on turhan paljon. Osa selittyy tietenkin sillä, että tuo nuorimmainen kun on oppinut pahan tavan ja könyää aina viereen nukkumaan, siinä ei sitten äiti juuri nuku... mutta silloinkin kun poika ei viereen ole tullut, uni on jäätävän rikkonaista. Tähän siis pitäisi nyt perehtyä vielä tarkemmin, että mitä asialle voisi tehdä. Yleensä kun minä olen ollut aivan loistava nukkuja ja eihän mun ole kuin tarvinnut vaakatasoon mennä niin oon jo likimain unessa... en muuten ole enää nykyisin.

Tässä kuvassa nähtävissä mun ihan huippu yö... syvää unta siis 5 h 10 min, ei riitä mulle alkuunkaan ja tuo rikkonaisuus on tietenkin myös se, joka tässä vaivaa.
Stressi selittää toki tässä asiassa paljon. Nyt on ollut muutto ja ties mitä kaikkea yhtäaikaa, niin sieltä tietenkin kumpuaa osa uniongelmista, mutta tuskin nuokaan kaikkea selittävät. Jotain on siis tämän nukkumisen suhteen keksittävä miten sitä unenlaatua voi parantaa.

Kokonaisuudessaan Tango Wellness Motivator aktiivisuusrannekkeen käyttö on ollut helppoa ja mukavaa. Se että ranneke on erittäin kevyt ja siro tekee sen käyttämisen miellyttäväksi, eikä se häiritse ranteessa edes yöllä. Ranneke on tullut jo niin osaksi itseä, että heti tuntuu melkein alastomalta, jos se ei ole ranteessa :) Katsotaampa sitten seuraavassa raportissa, että olenko saanut ratkaistua näitä huoliani. Tosiasiahan on se, että ranneke ei tee sitä työtä mun puolesta, se vain kertoo ne faktat, joiden perusteella mulla on mahdollisuus toimia paremmin, kun tavoitteena on se kokonaisvaltainen hyvinvointi. Empä ilman tuota ranneketta olisi koskaan tullut tietoiseksi siitä, kuinka onnettomasti oikeasti nukun ja oikea lepohan on kaiken A ja O sen oikeanlaisen ravinnon rinnalla.

Mutta nyt Hyvää Juhannusta kaikille ja muistakaa juhlia viisaasti!

Hengissä selvittiin

Muutto on nyt ohi! Oli kyllä rankka rutistus, vaikkakin itse muutto sujui nopealla tahdilla, johtuen siitä, että kaikki oli pakattu niin perusteellisesti valmiiksi. Tavarat kyytiin ja paikasta A paikkaan B ja tavarat ulos. Tavaroiden kuljetus oli muutaman tunnin homma, onneksi muuttomatka ei ollut pitkä. Sitten tavaroiden purkua 1,5 päivää ja homma olikin selvä, tavarat paikoillaan ja uusi koti valmiina.

Flunssa ja yskä antoi sitten sen oman lisämausteensa muuttohommaan ja olihan se tosiaankin rankka juttu ja varsinkin kun ei juuri ole kyennyt nukkumaan kunnolla. Siihen vielä stressi päälle...
Siksipä täällä onkin niin hiljaista ollut, sillä ei aivotoiminta salli tässä väsymyksessä kirjoittaa yhtään mitään järjellistä.

Jospa tämä tästä pikkuhiljaa helpottaisi nämä univajeet ynnä muut... mutta kun tuo ihmismieli on niin kummallinen kapistus, että se stressi ahdistelee koko ajan milloin mistäkin syystä ja vetää kyllä mielen matalaksi ja hermot riekaleiksi. Kotiutuminen uuteen kotiin on kyllä ollut helppoa, myös lapsilla. Mulla itsellä nyt tahtoo olla vielä tavarat hukassa ja kaikki hakee vielä lopullista paikkaansa.

Tulevalla viikolla on tarkoitus saada tuosta aktiivisuusrannekkeesta vihdoin koottua kaikki yhteen postaukseen ja päästä purkamaan sitäkin juttua vihdoin viimein. Myös tästä meidän uudesta kodista on tulossa pieni esittelypostaus jossain vaiheessa ja muutakin olisi tuolla muistilokeroissa jemmassa, kunhan vaan saa kaiken järkevään muotoon.

No hengissä kuitenkin tosiaan ollaan ja tässä pari pientä yksityiskohtaa uudesta kodista.

Toukokuuta pakettiin

Pistetäämpäs pikaisesti kuvien muodossa vähän pakettiin toukokuuta, että mitä sitä onkaan touhuiltu. Kiirettä tässä pitää, sillä muutto pukkaa päälle käytännössä jo muutaman päivän päästä ja päivät on sitten sen mukaisia... eikä asiaa tee yhtään helpommaksi se, että allekirjoittanut taiteilee helvetillisen flunssan kanssa ja pari päivää menikin melkolailla makoillessa ja nytkin olotila on sellainen, että heti jos enemmän yrittää tehdä, iskee takapakki päälle ja on otettava hetki lepoa, että kykenee taas vähän jatkamaan. Kaiken kaikkiaan tuntuu kyllä, että tämä on meidän elämän ehdottomasti vaikein ja raskain muutto kaikinpuolin. Pelkkä muuttostressi ois riittäny ihan hyvin, niin vielä sitten kun taudin myötä pettää fysiikkakin...

no, mutta sitä toukokuuta sitten...

Synttäreitä juhlittiin tuplana, kun neiti täytti 5 ja nuorimmainen 4 vee. Ensin juhlittiin kavereiden kanssa ja toisena päivänä vielä sukulaisten kesken.

Synttärisankarit

Pesue :)

Kaverisynttäreiden ensimmäinen kattaus.... hulabaloota riitti ja mä löysin illalla jopa lattian kaiken sipsin, popparin ym. moskan alta...

Normipäivä.... kuva otettu n. klo 16.00 iltapäivällä... nyt sairastelun aikana aktiivisuusmäärät on jääneet tooooodella paljon pienemmiksi. Aktiivisuusrannekkeesta kertyneitä huomioita on ihan jäätävä määrä jo ja niistä on tulossa oma postaus, kunhan tässä päästään uuteen osoitteeseen asettumaan ja saadaan tämä laatikko/jätesäkkihelvetti purettua!

Käytiin ihastelemassa, paijaamassa ja ruokkimassa lampaita

Esikoinen sai eskarivuoden päätökseen. Oli niin liikuttavat kevätjuhlat ja sitten vielä todistusten jako.
Niin se vaan lukuvuosi vierähti ja nyt poitsu on kesälaitumilla ja odottelee jo kovasti, että milloin on se suuri hetki edessä: EKALUOKKA

Kaikenkaikkiaan koko toukokuu on ollut yhtä hulabaloota, paikasta toiseen juoksemista ja miljoonan asian muistamista. Ihan kauhea kuukausi siinä mielessä ja sama rumba jatkuu vielä astetta pahempana tämän muuton vuoksi... nyt taitaa olla potilaan lepohetki taas käytetty tehokkaasti postauksen kirjoittamiseen ja täytyy jatkaa oikeita hommia. Palaamme linjoille varmaankin aikaisintaan reilun viikon päästä.