Kuluneen viikon juttuja

Tiiättäkö, mä sain eilen ihan oman koneen käyttööni, JIPPII sille!
Mullahan vanha kone hajosi jo aikoja sitte ja yhteisellä käytöllä ollu kone on ollutkin semmosella tekokäytöllä, että kone parka on useampaanki otteeseen huutanu hoosiannaa... No mun rakas aviosiippahan se taas organisoi asian ja hommasi mulle oman koneen. Käytetty ja huollettu, mutta toimii kuin ajatus. Ehkä tuolla ukkokullalla mänt hermo, kun minä omin sen konetta omaan käyttöön... No nyt ei tartte vuoroja varailla enää, joten KIITOS rakas JÄLLEEN :)

Taas on sunnuntai ja uuteen viikkoon aletaan taas valmistautumaan, mutta jos vähän käännetään katsetta kuluneeseen viikkoon.

Tässä valmistuu kuvateos meidän perheestä

siinä oon mää ite, paremmin tuo tyttö piirtää mun kuvan ku minä  :D

Normi arki on rullannu koko viikon eli aamulla päiväkodin kautta töihin, päivä paiskitaan töitä, iltapäivällä päiväkodin kautta kotiin, ruokaa, pyykinpesua, tiskejä, vähän ehkä siivousta, yleistä touhuamista, iltavilli, iltavillin rauhoitus, iltapala, iltapesut, nukkumaan, aamuksi kamat lähtövalmiiksi, itselle ehkä iltapalaa, aamuksi omat kamat valmiiksi, saunaan/suihkuun ja sen jälkeen koittaa autuas tajuttomuus.... ei muutes tartte unta juuri ootella, paitsi jos kehittelee pikku stressit vaivaamaan, ni silloin kyllä nukkumatti menee varmaanki naapuriin.... sen jälkeen taas uusi aamu, aamupalat, väärin voidellut leivät, väärät sukat, tyhymä äiti, joka ei tajua käyttää leipää paahtimessa tai vaihtelevina aamuina tyhymä äiti, joka käyttää leivän paahtimessa.... Äitiyspakkauksen vakiovarusteena muuten pitäis olla kristallipallo.... pääsis paljo helpommalla kun voi ennustella illalla ennakkoon aamun fiilikset... ja tietäs pitääkö se leipä paahtaa vai ei....

Mulla on ehkä maailman paras työporukka! Työkaverit kävi Dubaissa vähän reissaamassa ja toivat tuliaisia... Ei ehkä mulle sopivampaa paitaa ois voinu löytyä :D 

Ja työmaallakin on huomattu mun kofeiiniriippuvuus varmaan :D

Sain tuliaisina tuon hervottoman kokoisen ämpäri, joka pitäis vissiin kulkea nimikkeellä muki.
Nyt muuten herää ja kunnolla, kun tuosta aamukahvit juo. Ja voin kertoa, että mahakin tulee aika täyteen :D Mä olin ihan mielissäni tuliaisista, en mä muuta voi ku kiittää, ihan parhaita työkavereita mulla on!

Työviikon jälkeen koitti ansaittu viikonloppu. Tänään ulkoiltiin mäenlaskun merkeissä ja edelleen ihan omalla pihalla, omassa mäessä. Ipanat räkätti vedet silmissä kun äiti tarttu liukuriin ja laski ite....

No, häntäluu on edelleen ihan kunnossa, mutta meinasin laskea koivuun...
taktinen väistöliike ja sekin vaara tuli ohitettua :D

ja tästä kuvasta ei sitte kannata kysyä, että mitä tässä tapahtuu.... ei mitään havaintoa. Nappasin kuvan äkkiä sisällä käydessäni, kun muksut jäi vielä pihalle.... 2 istuu siis rattikelkassa ja vanhin pukkaa niitä pitkin pihaa.... tärkiä leikki se kuiten oli, kun kesken jäi ja suoraan ulkoilusta kipaistiin pikku lenkki autolla tuolla kylillä. Kovasti ois pitäny jatkamaan päästä, mutta tyhymä äiti ei taaskaan päästäny... eihän siellä auton takapenkillä ollutkaan kuin 3 kipaletta kuin uitettuja koiria...

Että tallainen viikko tähän mennessä. Huomenna aloitetaan taas kierros alusta. Luvassa on samat rutiinit häystettynä pienillä äitille tarkoitetuilla muistipeleillä.... eli on muistettava yhden hiihtoretki, toisten lelupäivät, kirjapäivät, ja ties mitä muuta, töissäkin pitäis vissiin jotain muistaa ja kotonakin ehkä.... loppuviikosta se oman nimenkin muistaminen voi olla kohtuu haasteellista, mutta nää oli vissiin ne ruuhkavuodet, vai mitä?

Ystävyyden merkitys

Ystävänpäivä oli ja meni, mutta mun mielestä sen pitäis kyllä olla joka päivä.
Voiko oikeiden ystävien, läheisten ja rakkaiden ihmisten tärkeyttä korostaa liikaa, ei voi.
Se tärkeys ja rakkaus pitäis sanoa ääneen joka päivä. no se ei nyt ehkä ole aina kuitenkaa mahdollista, mutta tosi ystävä tietää kyllä sen sanomattakin...

Oikea ystävyys on jotain, mitä ei voi oikeastaan edes sanoin selittää.
Se on tunne, se on lievästi telepaattista, jopa niin, että siitä saa joskus hyvät naurut ja joskus se jopa pelottaa, toinen kun melkein lukee sun ajatuksia... ja lukeekin, taikka sitten se oikea ystävä vaan tietää... jostain kumman syystä, vaikka yhteydessä ei olisi oltu päiväkausiin
Eikö ookkin vähän hullun kuuloista, mutta niin se vaan menee, ainakin omalla kohdalla.

Minunki elämässä on ollut ystäviä, kavereita ja YSTÄVIÄ, vaan eipä ole kovin montaa, jonka kanssa on taivallettu läpi elämän kaiken maailman kivikot läpi. On ollut takinkääntäjiä, on ollut feikkejä, on ollut ties mitä. 35 vuoteen mahtuu muuten aika julmetun paljo ihmisiä...

Mistä sen oikean ystävän sitte tunnistaa? Se vaan on ja pysyy tapahtuipa mitä tahansa! Niin hyvina kuin niinä kaikkein kamalimpinakin hetkinä. Se ystävä vaan on ja pysyy vaikka välillä nauretaan kyyneleet silmissä ja välillä tirautetaan pienet itkut kun elämä potkii päähän. ja tämä toimii tietenkin molempiin suuntiin.

Koskaan ei voi korostaa liikaa ystävän, rakkaan ja läheisen tärkeyttä. Vaikka sitä ei sanotakkaan ääneen, miettikääpä kuinka tyhjää se elämä olisi jos niitä ystäviä ei ois...

Vaan aito ystävä voi ymmärtää tietynlaista tilannekomiikkaa... vaikka tilanteessa ei mitään hauskaa loppupeleissä oiskaan voi sen ystävän kanssa pikku mielleyhtymien kera sanaakaan sanomatta revetä ihan totaalisesti... meneppä kertomaan se samainen tilanne jollekkin muulle,
niin saat takaisin katseet: "ei helevetti tuo pitäis kiikuttaa suljetulle..."

Muistakaapa siis sanoakkin sille ystävälle ääneen se kuinka tärkeää on se, että on olemassa, ei oo merkitystä vaikka ei kokoajan olisikaan yhteyksissä taikka yhdessä jotain tekemässä.
Aito ystävä kyllä tietää ja tuntee :)

Tämä taulu on seurannut mun mukana aina lapsuudenkodista saakka, Ystävältä saatu...
Näiden oppien mukaan mennään edelleen ja taulu seuraa edelleen mun ja
nyt meidän perheen taivalta... Tiiättäkö muuten miksi tämä taulu on vessan ikkunalaudalla...
Siksi, että aamulla ensimmäisenä hampaita pestessä sen näen ja muistan tuon tärkeän 

sanoman tuosta taulusta.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

Kuvakuulumiset

Oikein ihanaa ystävänpäivää sinne ruutujen toiselle puolelle :)

Täällä on ystävänpäivää vietetty rauhallisesti kotosalla, syöden, siivoten ja ulkoillen.... arvatenkin tuo keskimmäinen on ollut enemmänkin allekirjoittaneen hommia... No viikonloppunahan se on tehtävä mitä ehtii, viikolla ei juuri ylimääräistä energiaa enää siivouksiin riitä... eikä tartekkaan riittää!

Laskiaisena meillä ulkoiltiin räntä/lumisateessa ja otin ja urakoin ipanoille pienen mäen, no siitä on riemua riittänyt sitten pitkäksi aikaa.... ja kasoittain läpimärkiä toppavaatteita, hanskoja ynnä muuta....

vaikkei mäki tuon kummempi ole, niin meikäläisen haba sai ainaki kunnon treeniä kun tuota tolkuttoman märkää ja painavaa lunta kolaili.... no tiesipähän tehneensä jotain ainakin :D

Mäenlaskun jälkeen lättyjä, kermavaahdolla ja mansikkahillolla...

Suomen hiihtomaajoukkueen tulevaisuuden toivot treenaa... Onneksi on iso piha niin voi omalla pihalla pitää hiihtoleiriä.

Ystävänpäivän herkkuja... Piti urakoida useampi pellillinen taas.

ja tässä se "salainen ase" jolla tätä sirkusta pyöritetään.... :D

Tulin tuossa viikolla taas toteuttaneeksi pienen muodon muutoksen, joka oli tuolla takaraivossa kytenyt jo jonkin aikaa. Nyt ollaan taas brunetti :D
Ihan jees, ite ainakin tykkään muutoksesta ja johan mä melkeen vuodenpäivät blondina viihdyinkin, ja se on jo ihan hurjan pitkä aika mulle ihan saman värisenä.

Huomenna kutsuu taas paluu arkeen ja oikeisiin töihin! Aamu alkaa hulabaloolla ja ipanat päiväkotiin ja itse työmaalle. Sitten taas päiväkodin kautta kotiin ja iltapäivän hulabaloo, joka jatkuu iltahulabaloolla. 

Mukavaa sunnuntain ja ystävänpäivän jatkoa jokaiselle. 

Pieni tippa... täyttä tehoa!

Voi elämän kevät, että piti ottaa huima AHAA-elämys tuossa eilen aamulla.

Mullahan on päivittäisessä käytössä BP Caren tuotesarja näille pidennyksille ja käytän sitä tietenkin ihan omaan tukkaankin, en ainoastaan klipsien hoitoon. No, saunan jälkeen laittelin siinä Luxury Drops -öljyä hiuksiini ja ajatuksissani tulin ottaneeksi öljyä vähän liikaa.
Jostain sitten tuli jokin kummallinen idea, että mulla kun on talvella aina jokapaikassa sellaisia kuivia, jopa hilseileviä läiskiä ihossa, niin tulimpa siten sipaisseeksi loput öljyt käsistäni käsivarsiin, juuri näihin kuiviin kohtiin.

En asiaa sen kummemmin siinä ajatellut, mutta seuraavana aamuna sitten vaatteita pukiessani sen hoksasin, Ne hiivatin läiskät oli yön aikana kadonneet!! Ei tietoakaan mistään kuivista kohdista!!
WHAT???

Äkkiä viestiä Annelle, BP Caren kehittäjälle.... No sieltähän tulikin sitten tietoa, että jokainen ainesosa sopii myös iholle ja Anne käyttää tuotetta itsekkin iholleen.

No, eilempä sitten testailin vähän lisää... ja lopputuloksena mulla on tasan normaali iho koko vartalossa. Ei kuivia läiskiä, ei kutinaa, ei hilseilyä. Hihh, jopa mun kantapäät on pehmeät!

Pakkohan tämä oli tännekkin tulla kertomaan, josko vaikka joku muukin saisi apua talvi-ihon ongelmiin. Ja se on ihan huippua, että öljyä riittää ihan minimaalinen määrä!


BP Care -tuoteperheessähän on kaikkiaan:
BP Care Hydrating shampoo, BP Care Quick Mask, BP Care Luxury Drops, BP Care Luxury Mist, BP Care Platinum shampoo, BP Care hair & body shampoo for men


Tarkempaa tietoa tuotesarjasta voit lukaista TÄÄLTÄ

Kannattaa myös kysäistä omalta kampaajalta, joko heidän valikoimistaan BP Care löytyy, ja jos ei löydy tilaamaan pääset myös BP Hair:n verkkokaupasta,


ps. tämä ei muuten ole mikään maksettu yhteistyöpostaus, tämä tuotesarja vaan on niin huikea, että en eden kykene lopettamaan tämän hehkuttamista :D

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kuulumisia...

Sairastupa teema jatkuu... tällä kertaa pääosassa oon minä itse. Lämpöä on edelleen, joka paikkaa kolottaa ja kaupantekijäisinä oon saanu nauttia koko päivän kestäneestä migreenin yrityksestä, joka hetkeksi helpotti kun sain nukahdettua tovin. Ei siis kovin miellyttävät olotilat jälleen...

On tässä kuitenkin saatu ihan terveenäkin olla ja on päästy luisteleen ja muuten vaan touhuiltu.
Tuo lasten sairastaminen kieltämättä verotti sen verran omiakin voimia, että eipä tuota ole tännekkään jaksanut juuri ajatuksiaan uhrata.  No näillä mennään ja päivä kerrallaan aina eteenpäin.

Nytkin kyllä ajatus tökkii ihan täysillä ja tässä jo hetken tuijotin sormet näppäimistöllä tyhjää ruutua.
Ois kait tuolla luonnoksissa ollut pitkästi toistakymmentä tekstiluonnosta odottelemassa kun vain saisi ne värkättyä loppuun. Joka kerta joko karkaa se ajatus tai unohdan koko homman. Toisaalta muuten aika jännä lueskella tuollaisia melkein vuoden takaisia luonnoksia, joita on jäänyt tuonne roikkumaan vailla julkaisua. Ehkäpä pitäis joskus ihan piruuttaan kaivella kaikista vanhimpia luonnoksia ja nakata ihan noin vaan tänne luettavaksi... melko monenmoista tekstiä on muuten tullut kirjoiteltua!

Jospa mä nyt kuitenkin oon täällä ilmoittautunut että oon hengissä ja painun siis takaisin peton mutkaan ja yritän pitää tuon pään, ettei se päälaki lennä kattoon, vaikka kieltämättä siltä nälillä tuntuukin.

Tässä vielä parit kuvakoosteet viimeajoilta.

Koittakaahan pysyä terveinä, minäkin yritän parannella itseni ja palata näppiksen ääreen taas.