16 joulukuuta 2016

Jouluarvonta 2016

Tuossa taannoin esittelin täällä, upouuden bloggaajan kalenterin vuodelle 2017, postaus siitä löytyy täältä. Nyt sitten voimme kiittää Valkoisen vuoren rinteillä -blogin Katjaa ja laitetaan arvonta pystyyn ja toivotetaan Katjalle Rauhaisaa ja Ihanaa Joulua :)

Eli asiaan...

JOULUARVONTA 2016 - Voita Bloggaajan kalenteri 2017





Osallistu jättämällä kommenttikenttään kommentti ja  toimiva sähköpostiosoite.
Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse. Arvonta päättyy 23.12. klo 23.00
Voittaja julkaistaan blogin Facebook -sivulla jouluaattona, joten kannattaa käydä kurkkamassa sivu TÄÄLTÄ ja enhän toki pane pahakseni uusia tykkäyksiäkään ;)

toki julkaisen voittajan myös täällä blogin puolella, mutta postausta en ehkä aattona ehdi tehdä, joten sen vuoksi voittaja julkaistaan ensin facebook -sivulla. Palkinto toimitetaan voittajalle joulun välipäivinä, joten palkinto ehtii ennen vuoden vaihdetta perille :)



ONNEA MATKAAN JOKAISELLE!




13 joulukuuta 2016

Rakas Joulupukki

Rakas Joulupukki

Minä olen jo saanut elämässäni paljon, enemmän kuin olisin edes villeissä kuvitelmissanikaan osannut kuvitella taikka haaveilla. Minulla on ihana perhe, katto pään päällä ja ruokaa pyödässä.




Esitänkin toiveitani toisten puolesta.

Toivon Rauhallista ja tunnelmallista Joulua jokaiselle, jokaiseen perheeseen, kotiin ja jokaiseen sydämeen. Toivon, että jokaisella olisi turvallinen Joulu, ei tarvitsisi ahdistua, ei pelätä ja jokaisella olisi lämmin ja turvallinen paikka olla ja viettää Joulua. 

Toivon että jokaisella lapsella olisi syli, johon käpertyä kuiskimaan Joulun salaisuuksia.

Toivon, että jokaisella olisi Jouluna mahdollisuus saada lämmintä ruokaa.

Toivon, että maan jokainen tuulivoimala pysäytetään Joulun pyhien ajaksi, jotta jokainen kotinsa niiden takia jättämään joutunut ja voimaloiden takia kärsivä voisi viettää Joulua rauhassa omassa rakkaassa kodissaan.

Toivon, että maamme päättäjät saisivat joululahjaksi elämysmatkan asumaan muutamaksi kuukaudeksi tuulivoimalaloiden viereen, toivon heille myös elämysmatkaa työttömän lapsiperheen arkeen edes kuukauden ajaksi, toivon heille elämysmatkaa sekä vainhainkotiin että päiväkotiin hoitamaan siellä työtä tekevien arkea ja tuntemaan kaiken sen mitä hekin työssään joutuvat tuntemaan ja näkemään ja samalla näkemään millaista elämää vanhukset laitoksissa joutuvat viettämään sekä miten lapset ylisuurissa ryhmissä viettävät päivistään suurimman osan...

Toivon jokaiselle mahdollisuutta ja viisautta silmien avaamiseen, mihin tämä maailma on menossa.

Toivon jokaiselle viisautta tietää, mikä on aito ja oikea Joulun tarkoitus ja sanoma. 

Toivon jokaiselle ymmärrystä siihen, että raha ja materia ei tuo onnea, niitä et mukanasi hautaan vie vaikka haluaisitkin. Rahalla ja materialla etä voi saada onnea ja rakkautta. Toivon jokaiselle viisautta ymmärtää olla onnellinen pienistä asioista, joita ei rahalla voi ostaa.

Toivon, että Jouluna jokaisella olisi pieni hetki aikaa miettiä mikä elämässä on tärkeintä.




Toivon, että edes Jouluna jokainen saisi tuntea olevansa rakastettu ja
hyväksytty juuri sellaisena kuin on.









10 joulukuuta 2016

Paras joululahja bloggaajalle

Kauan tätä ehdinkin jo odottaa, mutta kuluneella viikolla se vihdoin kolahti postilaatikkoon.
Bloggaajan kalenteri 2017, jonka voitin Valkoisen vuoren rinteillä -blogin arvonnassa.
Pitihän sitä tulla heti mainostamaan tännekin :)

Siinä se on! Ja täytti kyllä jokaisen ennakko-odotuksen.


Ulkoasu on tyylikäs ja selkeä. Kaikista parhaimmaksi nostaisin kyllä nämä jokaisen kuukauden alussa olevat muistiinpanotilat, joihin voi kirjoitella postausaiheita muistiin.


Jokaisen päivän kohdalla on tila niin postausaiheille, kategorioille, kuin valokuvillekin ja kuten kuvasta näkyy, ajastukset ynnä muut saa myös todella näppärästi ylös. Tämä helpottaa ainakin minun elämää ensi vuodelle todella paljon, kun KAIKKI muistiinpanot löytyy yhdestä paikasta ja kuukausittain postaukset saa suunniteltua huomattavasti systemaattisemmin.
Kalenterin koko on juuri sopiva, että menee kivasti käsilaukussa mukana. Plussaa annan kyllä myös tuosta kierrelehtiö -mallista, jolloin kirjoittaminenkin on helpompaa  aukeamille.

Tää oli mulle ehkä se kivoin joululahja :) Mitä luulette bloggaajakollegat, olisiko hyödyllinen.

Tätä löytyy ainakin Adlibriksen valikoimista eli jos tahdot sinäkin tallaisen itsellesi pukinkonttiin, niin kipin kapin tilaamaan!







*postaus sis. mainoslinkin

06 joulukuuta 2016

SANTAPARK *kuvia*

Tässä kohta parisen viikkoa sitten pakattiin tytön kummitätin kanssa lapsukaiset autoon ja käännettiin auton nokka kohti Rovaniemeä ja Santaparkkia. Muksut oli tietenkin tuskissaan odottaneet reissua kuin kuuta nousevaa ja kun lähdön hetki koitti, oli riemu ja odotus lähes käsin kosketeltavaa.

Tässä viikko on mennyt jo sairastuvalla ollessa, sillä heti reissun jälkeisenä maanantaina alkoi sairastamaan ensimmäinen ja viikolla sitten loputkin. Tarkka oli ajoitus lasten sairastumiselle, että reissu saatiin tehtyä vielä täysissä voimissa. Tällä hetkellä flunssa sitten koittaa kaataa minua sängynpohjalle ja päivä on mennyt teekumi kourassa ja nenäliina nenässä, no onneksi sentään telkkarista tulee tuntematon sotilas!

Mutta palataampa kuvien muodossa tuohon meidän reissuun:

Maan alta tuleva lahjaliukuhihna, tätä meille esitteli erittäin ammattitaitoinen tonttu,
joka myös ohjeisti laittamaan korvan lattiaa vasten, jolloin saattoi kuulla tonttupajan kilkatuksen ja työkalujen äänet.... arvatkaa oliki lapset silmät suurella ihmetyksestä :D


Jäämaailma, täällä siis oli kaikki jäätä... no ei sentään lattia, mutta muuten kyllä.
Aika huikea paikka valoineen kaikkineen

Jääprinsessan valtaistuin, toki tuo tietenkin käytiin koeistumassa :D


Joulupukin pajakylää



Tonttukoulussa

Valmistuttiin tonttukoulusta ja nyt me osataan mm. hiiviskellä toisten ikkunoiden takana ja tehdä tonttukurkistuksia :D

Piparipaja
Täällä käytiin koristelemassa omat piparit = sotkemassa ja tuuskaamassa totaalisesti

Luolakäytävä, arvatkaa oliko lapsilla jännät paikat...
Tämä on siis sisäänkäynti Santaparkkiin

Rekiretki -juna. Tää oli ehdottomasti parasta, yksityiskohtia ja katseltavaa oli niin paljon että käytiin 3 kertaa ajelulla :D ja siltikin jäi takuulla vielä jotain huomaamatta.

Joulupukin luona toki käytiin myös ja kuultiin, että kyllä me aika kilttejä ollaan oltu eli aattona tavataan taas.

Kyllä tuo paikka kokonaisuudessaan sekä Santapark että Joulupukin pajakylä on niin käymisen arvoinen kokonaisuus, että ehdottomasti suosittelen jokaiselle. Ja ihan lapselle kuin aikuisellekin.
Santaparkin rannekkeella tosiaan saa sen 2 päivää hillua ihan mielin määrin ja nähtävää ja koettavaa tosiaankin riittää. Mulle itselle se tunnelma ja ne valot oli ihan ehdottomasti parasta.
Pajakylän valoja olisi voinut kaikessa hiljaisuudessa ihmetellä ja ihastella loputtomiin.

Meillä oli tosi mahtava reissu ja tätä kautta KIITOS jokaiselle,
joka tämän reissun meille mahdollisti <3






17 marraskuuta 2016

Tuulivoiman viemää!

Vuonna 2014 kirjoitin rakkaan kotiseutuni tilanteesta (postauksen löydät täältä).
Tuo juttu muuten julkaistiin ihan lehdissäkin.

Nyt eletään vuotta 2016, loppuvuotta. Nyt tilanne on se, että tuulivoimaloita on pystyssä jo useita ja lisää vaan suunnitellaan. Lähimmät voimalat ovat alle 2 kilometrin päässä minullekkin rakkaalta pihamaalta. Maisema on pilattu, rauha mennyt ja paljon muutakin on menetetty.

Tuo kyseinen voimala-alue oli myös erittäin uhanalaiseksi luokitellun Arosuohaukan pesimäalue, välitettiinkö siitä voimaloiden rakentamista eteenpäin ajaessa, Ei välitetty, vaikka asiasta kyllä oltiin tietoisia! Eikä tuo Arosuohaukka enää viime kesänä alueella pesinyt!

Pahinta tästä tekee se, että ihmiset ovat menettäneet  jopa kotejaan näiden voimaloiden vuoksi ja myös kuntapäättäjien "vastuuttomuuden". Voimaloiden pystytyksen jälkeen on ilmennyt lukuisia terveyshaittoja. Huimausta, verenpainetta, hurjia päänsärkyjä, sydänoireita näin ihan muutamia mainitakseni. Oireet ovat sitä luokkaa, että niiden kanssa ei enää ole leikkimistä. Suositusten mukaan aikuinen ihminen tarvitsee unta 7-9 tuntia ollakseen terve, miettikääpä miten voi ihmiset, jotka jo pitkän aikaa ovat kyeneet nukkumaan pahimmillaan 3-4 tunnin yöunia ja nekin pätkittäin? Kyllähän jokainen pienen lapsen äiti varsinkin tietää mitä se on, mutta entäs sitten kun tämä jatkuu kuukausia, jopa vuosia... heräät yöllä rytmihäiriöihin taikka et pysty nukkumaan viiltävän päänsäryn vuoksi... Miltä tuntuisi?
Minun rakkailta ihmisiltä on viety sekä koti, elämä että terveys!

Kaikki oireet,valitukset ja tutkimuspyynnöt toki tietenkin syrjäytetään ja jopa valtaosa kunnallisista päättäjistä on jättänyt asukkaat ja heidän yhteydenottonsa asian tiimoilta täysin huomiotta. Ensimmäiset ilmoitukset ulkomeluhaitoista on tehty jo viimevuoden joulukuussa eli kohta on vuosi aikaa... mihinkään ei olla reagoitu lukuisista pyynnöistä huolimatta ei edes kuntapäättäjille jätettyihin henkilökohtaisiin ilmoituksiin ja viesteihin. Onko oikein?

Asumisen ja elämisen mahdollisuudet asukkaiden omissa kodeissa on tehty täysin mahdottomaksi. Mikä tämän mahdottomuuden sitten aiheuttaa; voimaloiden melu ja infraäänet. Infraäänistä johtuvia vaikutuksiahan ei Suomessa tunneta, (vai ei haluta tuntea?)
Mielestäni asiasta on kyllä jo niin hurjasti näyttöä, että on todellakin aika tunnustaa jo!

Ajatelkaa, että me eletään niin kutsutussa hyvinvointivaltiossa, jossa kuitenkin päättäjätkin ovat niin ahneita, sokeita ja ehkä jopa voi sanoa idiootteja, että tuhoavat oman asuinpaikkansa tällä tavalla.

Tällä hetkellä jotenkin ymmärrän äärimmäisen hyvin sodan aikana evakkoon lähteneitä ja kotinsa "viholliselle " menettäneitä. Tällä hetkellä se vihollinen on tuulivoimalat, joiden vuoksi ihmiset ovat joutuneet jättämään kotejaan. Miltä kuulostaisi sinusta, että joudut jättämään kotisi, jonka olet ehkä omin käsin rakentanut? Ja se, että syy kodin jättämiseen on se, että kotona asuminen tuhoaa sinun elämän ja terveyden syystä, joka käytännössä on muiden päättämä ja sinut on pakotettu joko menettämään terveytesi tai jättämään rakas koti. Ajatelkaapa omalle kohdalle. Käytännössä minunkin kotiseudulla siis eletään tilanteessa, jossa joko uhraat lastesi ja oman terveytesi tai lähdet!
Ajatelkaa! Me eletään Suomessa vuonna 2016, ei  vuonna 1939!


Uusiutuvan energian käytössä ei todella ole mitään väärää, mutta se missä sitä käytetään ja miten asiat hoidetaan on eri juttu. On täydellisen väärin unohtaa ihmiset, perheet jopa ehkä kokonaiset kyläyhteisöt tämän hullutuksen vuoksi. Suomessa riittäisi maita ja mantuja muuallakin, kuin ihmisten kotien läheisyydessä.


Minä en tunnetusti ole ollut mikään kovin aktiivinen äänestäjä, mutta tasan katson seuraavien kuntavaalien kohdalla tällä nykyisellä asuinalueellanikin, että kenelle sen ääneni menen antamaan...
Katso sinäkin ja seuraa mitä ympäristössäsi tapahtuu. Yksikin liian lähelle asutusta rakennettu tuulivoimala on liikaa ja voi jopa pahimmassa tapauksessa olla juuri sinun lapsesi terveyden tuhoaja!
Tämän päivän lehdestä juuri luin, että suurin osa kuntapäättäjistä, puolueesta riippumatta kannattaa valtion tukien jatkamista voimaloiden rakentamiseen. Lyö pääni pantiksi, että yksikään näistä kannattajista ei asu tuulivoimaloiden välittömässä läheisyydessä.

Minä niin toivon, että tämä Suomen hullutus joskus loppuu ja vääryyttä kärsineet, terveytensä ja elinolonsa menettäneet ihmiset saavat oikeutta!

Toivon tuhannesti voimia sinne jokaiselle taisteluun voimaloita vastaan.

14 marraskuuta 2016

Kuulumisia sanoin ja kuvin

Mikähän mielenhäiriö mulla on taas päällä, kun jatkuvalla syötöllä oon nyt postaamassa.
Pitkäänhän tässä mentiinkin melkeen kerran kuussa aikataululla ja nyt tuntuu, että asiaa on enemmän kuin sormet ehtii kirjoittaa, no hyvä näinkin välillä.

Arki rullaa painollaan ja tässä juostaan edelleen kellon kanssa kilpaa nämä arkipäivät.
No lapsilla menee loistavasti sekä kerhoissa että koulussa ja jokainen on edelleen yhtä innostunut kuin ennenkin. Oli siis enemmän kuin hyvä päätös kerhotkin pienemmille aloittaa!

Pyhäinpäivän tunnelmaa


Reilu viikko sitten käytiin moikkaamassa mun Isää siellä mun kotimaisemissa ja mukava reissuhan meillä oli, vaikkaki ne hemmetin tuulimyllyt on pilanneet koko maiseman ja myös ihmisten asuinolot siellä. En mä vaan voi tajuta, että onko ne päättäjät umpitolloja vai rahanahneita vai mitä niillä oikeen päässä on liikkunut kun tuon tuhon ovat tehneet mahdolliseksi.
Onneksi en niillä nurkilla enää niin paljoa liiku, että yhteenkään tällaiseen päättäjään enää törmäisin.... saattaisi suusta tulla sellaista tektiä, että ihan hirvittää jo pelkkä ajatuskin.
Tuosta aiheesta muuten aiempi postaus TÄÄLTÄ.

No tuolla reissulla tuli sitten kunnon täydennys koruvarastoihinkin,
Kiitos siitä taiteilijalle itselleen <3


Samalla varastin aika kivan idean. Minäkin kun oon taistellu tuon korvislaatikon kanssa epätoivon vimmalla ja ainahan ne siellä on olleet tuhannen solmussa ja parit hukassa jne jne jne.
No tässä sitten mun versio korvistelineestä, idea tosiaan rehellisesti varastettu tältä taiteiliijalta, joka huolehtii että tässäkin talossa äidilla ja tyttärellä riittää näyttäviä koruja :)

Tarvitaan siis virkattu kaitaliina, tai käy kai se muunkin mallinen, mutta tuo nyt sattui ensimmäisenä käteen. Ylä- ja ala laitaan pujottelin tueksi sellaiset askartelussa käytettävät rautalanka jutut *mitänenytonvirallisesti*

Liina seinään kiinni ja korut paikoilleen.
On muuten kätevä ja korutki tulee esille ja tulee ehkä enemmän käytettyä, kun ei tarvitse erikseen alkaa laatikoista kaivelemaan.

Tältä näyttää mun "korunurkkaus" nyt :)
Aika kätevää uusiokäyttöä!


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!




11 marraskuuta 2016

6 vuotias blogi ja ajatuksia bloggaamisesta

Miettikää, lokakuussa tämäkin blogi täytti jo 6 vuotta!! Ai kauheeta, miten tämä aika on mennyt ihan jäätävää vauhtia.


Välillä oon selaillu läpi nuita vanhoja postauksia ja onhan se taivahan tosiasia, että on tämäkin blogi muuttunut vuosien varrella ihan järjettömän paljon. Omat mielipiteet ja jopa arvot on muuttuneet, ainakin joiltain osin. Joitain postauksia voisin heittää roskakoppaan tuolta heti välittömästi, mutta sielläpähän olkoot, näkeepähän jokainen koko elämän kirjon niistä, jos kiinnostaa lukea :D



Joskus oon miettiny heikolla hetkellä sitäkin, että miks ihmeessä tätä teen ja onko täällä oikeesti ees lukijoita. No on niitä, kun tilastoja alkaa katselemaan, mutta joskus se iskee se jonkinlainen toivottomuus, että yksikseenkö sitä täällä kirjottelee. Mutta se miksi edelleenkin tätä teen on se, että tämä nyt vaan yksinkertaisesti on elämäntapa, en mä enää varmaan osais ilmankaan olla.
Joskuspa jopa ajattelin tämän olevan ihan työkin, no mistä sitä koskaan tietää tulevaa...

Tämän kuuden vuoden aikana postaustahti on ollut välillä todella aktiivinen, välillä vähemmän...
Aina oman mielentilan ja elämäntilanteen ja etenkin sen oman arjen mukaan. Stressiä en siitä ole ottanut, että postauksia on tullut ulos ihan hissukseen. Ei muuten pitäis ottaa kenenkään muunkaan, se nimittäin näkyy niissä postauksissa kuin huutomerkki, jos ne on vaannetty ihan väkisin.
Olempa asiasta muuten kirjoittanutkin ihan oman juttunsa, se löytyy TÄÄLTÄ!

Bloggaaminenhan on ylipäätään muuttunut tämän minunkin 6 vuoden blogihistorian aikana aivan hurjasti. Paljon on vuodet tuoneet hyvää, mutta aina on olemassa se kääntöpuolikin.
Itse en tykkää yhtään tästä blogien feikki-ilmiöstä, ja siitä löytyy postaus TÄÄLTÄ, jos kiinnostaa.
Valitettavasti tämä ilmiö jyllää entistä pahempana edelleen ja valitettavasti uudet, aloittelevat bloggaajat yrittävät niitä jäljitellä.

Pitäisiköhän haastaa bloggaajat mukaan kuukauden mittaiseen haasteeseen, jossa jokainen julkaistu kuva tulisi olla täysin käsittelemätön ja lavastamaton?? :D
Tuskimpa kovinkaan moni lähtisi siihen mukaan, no itse lähtisin kyllä sillä mun kuvan on likimain aina käsittelemättömiä.

Paljon on opittu bloggaamisesta ja muutenkin mediasta ja sisällöntuottamisesta näiden 6 vuoden aikana ja voisimpa väittää, että olen jopa parempi kuvaaja nyt kuin mitä olisin ilman blogia.
Monet kirosanat on lennätetty, kun on koodien, mallien, ulkoasun ja ties minkä kanssa on tullut tapeltua, mutta jokaisen ongelman oon ratkaissut itse ja siitä oon ylpeä. On se ammattitaidon lisäämistä ja ylläpitoa tämäkin, ei tämäkään aina niin helppoa ja ruusuilla tanssimista ole.
Ne ongelmatilanteet ja taustatyö ei vain välity sinne ruudun toiselle puolelle.

Monenlaisia yhteistyöjuttuja on tullut tehtyä tässä vuosien varrella ja toivottavasti niitä tulee vielä jatkossakin. Lapset olen tosiaan jättänyt nyt blogin ulkopuolelle, joitan lapsia ja perheitä käsitteleviä juttuja tietenkin aina tulee, mutta pääsääntöisesti lapset henkilöinä pysyy blogin ulkopuolella.

Jos teillä lukijoilla on jotain postaustoiveita tai ihan mitä tahansa niin jättäkääpä ihmeessä toiveenne ja palautteenne kommenttiboksiin, koitan sitten parhaani mukaan toiveita toteuttaa :)
Kiitos jokaiselle lukijalle näistä vuosista ja toivottavasti pysytte kyydissä jatkossakin!

Onnea siis 6 vuoden ikään ehtineelle blogille ja toivotaan aktiivisia blogivuosia vielä hurjasti lisää!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja juhlitaan sunnuntaina jokaista Isää <3











10 marraskuuta 2016

Viikko vehnätöntä

Oikeastaan tässä on menty jo kohta parisen viikkoa täysin vehnättömällä linjalla.
Tuossa edellisessä postauksessahan vähän jo avasin tämän vehnättömyyden syitä eli kurkatkaapas taustat TÄÄLTÄ!


sniif...


Vehnän suhteen oon tosiaan nyt ollut ihan absolutisti ja en kyllä ois itsekkään uskonut näin nopeaan vaikutukseen. Ensimmäisenä lähti katoamaan turvotus ja ennen kaikkea se katosi kasvoista ja ihan muutamassa päivässä sen eron jo huomasi. Muusta se ei voi johtua, sillä mitään muuta en ruokavalioon taikka muutenkaan elämän menoon ole muuttanut. Toisaalta sokeri on tässä samalla jäänyt vähemmäksi, se kun tuppaa tuo vehnä ja sokeri kulkemaan aika tiiviisti käsi kädessä.
Kriisi nro 1, mun lempparisuklaaseenkin on tukittu vehnää!!

Toinen huomattava ero on ollut vatsan toiminta. Ei enää jumiturvotuksia ja närästys on oikeastaan kadonnut kokonaan :O Aiemminhan vatsa oli siinä kunnossa että välillä tosiaan jumitti täysin ja olo oli sen mukainen, välillä taas närästi.

Olo on muutenkin ollut aika paljon jo virkeämpi ja niitä edellisessäkin postauksessa mainittuja olotiloja ei enää ole ollut kertaakaan.

arvatkaapa huviksenne tekiskö mieli...
onneksi tämä on vanha kuva, enkä vielä oo joutunu leipomaan,
kriisiä pukkaa kun joudun...


Huonoina puolina tämän vehnättömyyden kanssa näin aluksi voi kyllä mainita kauppareissujen keston... sitä kun tavaa tuoteselosteita suurennuslasin kanssa, saa kauppareissuun hurahtamaan kolminkertaisen ajan entiseen verrattuna. Sitä vehnää kun on tukittu joka paikkaan ja jokaiseen ruokaan. Onneksi korvaavia tuoteitakin löytyy hyvin, mutta löytääppä ne helposti näin aloittelijana... Moneen kertaan on tullut poistuttua kaupasta kohtuullisen kokoinen tatti otsassa, kun hermot menee sekä äiteellä että lapsilla, kun äitee tavaa joka tavaran tuoteselosteet. No ehkä tähänkin tottuu ja löytyy ne oikeat tuoteet.

Se on kyllä tullut todettua tämän kohta parin viikon aikana, että mitä terveellisemmin yrität syödä, sen enemmän saat avata lompakkoa. Näinhän se menee, valitetaan että kansa sairastaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.... no ehkäpä niin, kun edullinen ruoka onkin pelkkää tyhjää #sanonkomitä#
Halvalla et voi saada hyvää, näin kai se menee, mutta tosiasia on se, että suuri osa suomalaisista joutuu väkisinkin etsimään ne edullisimmat tuotteet silläkin uhalla, että laatu on sitten mitä on...
Meneekö ihan oikein, ei mun mielestä!

Kauraa ja ruista olen käyttänyt tänä aikana ihan normaalisti ja ne ei tunnu aiheuttavan mitään kummallisuuksia, kuten arvelinkin. Kyllä tässä on pariin otteeseen haikeasti mielessä käynyt, että oispa niin mukava syödä tuore, omatekoinen sämpylä taikka juuri sopivasti paahdettu oikea paahtoleipä.... No näillekkin täytyy itse kehitellä korvaajat ja opetella tekemään sämpylätkin uusiksi.

Kokonaisuutta kun ajattelee, niin voisin kyllä hehkuttaa enemmänkin tuon vehnättömyyden puolesta, sillä en tosiaan olisi uskonut, että näinkin pian huomaa olossa ja elimistössäkin eron entiseen.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!






07 marraskuuta 2016

Hyvinvointikuulumiset - Tango Wellnes Activator

Pitkästä aikaa vähän kuulumisia Tango Wellness Motivator -aktiivisuusrannekkeen käytöstä ja tästä taipaleesta kohti sitä hyvinvointia...

Pitkän aikaa on menty ihan samalla kaavalla. Eli 10 000 askelta on tultava täyteen jokainen päivä.
Sen verran olen tästä rutiinista poikennut, että välillä on päiviä jolloin tuo askelmäärä on jäänyt karvan verran alle sen kymppitonnin, mutta se puuttuva askelmäärä on sitten korvautunut muun laisella treenillä eli ihan lihankuntoakin olen alkanut enemmän pitää yllä ja ihan kotijumpalla.




Jostan syystä nyt on takkuillut vähän kaikki viimeaikoina ja olo on ollut vetämätön ja monesti on ollut olo sellainen, kuin olisi tulossa päälle enemmän kuin kauhea flunssa.
Seuraavana päivänä se olo onkin sitten yhtäkkiä ollut poissa ja vireystaso ihan normaali.
Tästä kummastuneena se sisäinen kotilääkäri taas nosti päänsä ja aloin vähän tutkiskella asioita.
Näitä olotiloja kun on ollut usein aikaisemminkin, nyt ehkä vain reagoin asioihin ja omaan oloon herkemmin. Voisiko syyllinen olla meidän kaikkien ruokavaliossa kummitteleva vehnä??

Tästäpä siis asioita tutkittuani päädyin ratkaisuun jättää vehnä joksikin aikaa kokonaan pois, katsotaan koheneeko olo ja jääkö nuo kummalliset oireet pois vai mikä on lopputulos, sitähän emme vielä voi tietää. Päätin tästä vehnättömyyden kokeilustakin raportoida jatkossa näiden hyvinvointia ja liikuntaa käsittelevien postausten yhteydessä eli pidän teidät siellä ruudun toisella puolella ajantasalla.

Nyt syksyn myötä on jotenkin korostunut entisestään tuon rannekkeen käytön tärkeys.
Ilman kylmenee, sataa, tuulee, on pimeää... Siinä on ne helpoimmat tekosyyt jäädä paikoilleen makoilemaan. Kesällä ja kauniilla säillä se liikkuminen on niin paljon mukavampaa ja tulee kuin itsestään. Siksipä se on hyvä olla ranteessa se "potkuri" joka muistuttaa siitä liikunnan määrästä,
joka todella näin syksyn myötä saattaa jäädä unholaan ihan ohimennen. Tässä yhteydessä jaksankin huutaa sen kotijumpan perään, sillä se sama TV -sarja näkyy kyllä samaan aikaan kun vaikka juokset paikoillaan siinä olohuoneen matolla ja se huippuleffa näkyy teitokoneelta tai tabletilta myös samaan aikaan kun liikut siinä paikallasi. Ja sisällähän ei tuule ja sada vettä vaakatasossa.... eli unohdetaanko taas ne tekosyyt liikkumattomuudelle? ;)


Oletteko muuten huomanneet että TangoWellness Motivator -aktiivisuusrannekkeesta on tullut myös ihka uusi malli?  TW149 Tango HEART, käykääpäs ihmeessä tutustumassa uutuuteen TÄÄLLÄ.
Sehän joulukin lähestyy... siinäpä oiva vinkki pukinkonttiin! Lahja, josta oikeasti on hyötyä!

Katsotaampas nyt millaista raporttia tulee seuraavalla kerralla kun vehnä tosiaan jätetään täysin pois. Palautuuko virkeystasot mallilleen vai mitä tuleman pitää. Palataan asiaan taas ja muistakaa nostaa itsenne ylös sieltä sohvan nurkasta, vaikka ulkona sataakin ja myrskyää!






26 lokakuuta 2016

Kuulumisia ensilumen keskeltä

Aamulla sain ennen seiskaa herätyksen, kun poika tulee herättämään silmät selällään: Äiti, ulukona on lunta. Siinä puolitajuttomana asia ei kyllä kieltämättä kiinnostanu tippaakaan, mutta kylläpä oli mukavan näköistä pihalla kun ei ollutkaan enää synkkä pimeys vastassa. No, tämähän on toki vaan hetken huumaa taas, säätietojen mukaan huomiseen ehkä kestää lumi maassa ja se oli sitten tältä erää siinä... Paikallislehden nettisivuilta tosin sai taas lukea, kuinka pelti on rytissyt vähän siellä sun täällä.
Oikeesti hei, ikänsä näillä seuduilla asuneet, mikä siinä on niin jäätävän vaikeaa ajaa liukkaalla?
Mä vaan en tajua, sitä kaasuahan pystyy autossa sääteleen ihan ite ja jarrutkin niistä löytyy, tyypit vaan ei taida osata niitä käyttää tai sitten keskitytään kännyköitä rappaamaan aamuliikenteessä.

Aamupäivän näkymät takapihalta





Tällä viikolla ollaan vietelty syyslomaviikkoa. pienemmäthän ovat lomailleet kerhoista nyt jo toista viikkoa ja siltä se tuntuu äidistäki... on se vaan jännä kuinka paljon se "loma" lisää tuota seinille hyppimistä... Normaalit arkirutiinit kun ovatkin yhtäkkiä erilaiset eikä mihinkään tartte lähteä, on enemmän aikaa kiusata sisarruksia ja vanhempia ja keksiä mitä käsittämättömänpiä juttuja :D

No onneksi ens viikko tuo jo oikean arjen takaisin. Muutempa päivät on tosiaan menneet ihan normimeiningeillä. Tuossa kuukauden päästä onkin sitten reissua tiedossa, kun pakkaamma kamppeet ja teemme pienen road tripin suuntana Rovaniemi ja Santa Park.
Voitte varmaan kuvitella kuinka täällä ratkettiin liitoksista, kun muksut kuuli asiasta.
Olivat ensin tietoisia vaan, että reissuun ollaan lähdössä, mutta en ollut vielä paljastanut minne.
Nyt on sitten Santa Parkin nettisivut koluttu ehkä miljoonaan kertaan ja joululauluja kuunneltu ja mietitty joulupukin kiireisiä aikatauluja.

Tänään sain vihdoin korukaaoksenkin järjestykseen, kun edellisenä viikonloppuna varastoa siivotessa bongasin ylimääräiseksi jääneen pikkunaulakon, no ei ole enää ylimääräinen ja korutkin pysyy esillä ja järjestyksessä. Jospa tulee nyt niitä käytettyäkin, kun eivät ole enää tuhannen solmussa kaapin perukoilla



Ihan ok ratkaisu, vai mitä?


Huomenna saadaankin sitten vieraita kyläilemään ja lapsetkin pääsevät yökyläilemään yhden yön verran. Innoissaan odottelevat jo pääsyä... se on jotenkin niin jännää aina pakata kamppeet ja mennä edes hetkeksi eri ympyröihin ja etenkin ilman äitin ja isin komentoa :D

Ja viikonloppunahan muuten pitäis taas paukasta rytmit sekaisin ja muistaa siirtää kelloja...
Mukavaa loppuviikkoa jokaiselle!










08 lokakuuta 2016

Lokakuun alkua

Jaaha, mitähän sitä pitikään... ei taaskaan mitään aavistustakaan eli mennään sillä kuuluisalla höpöttelyn meiningillä.

Oon tässä jo monta päivää tapellu blogin ulkoasun kanssa, kun ei vaan miellytä silmää taas mikään.
En tiedä mitä tälle tekis, ideoita? Vähän sain taas muutettua hieman miellyttävämpään suuntaan, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu tai jotain... kun tietäiskin.


Syksy on menny ihan jäätävää vauhtia eteenpäin ja meikäläinen vaan surffaa arjessa mukana ja yritän suunnilleen pysyä aikatauluissa. Ulkoiltu on ja nautiskeltu syksyn väriloistosta. Muutamana aamuna on ollut jopa pakkasta. Talvea odotellessa... Nämä kelit kyllä vielä menee ja nautinkin näistä ihan täysillä, mutta sitten kun alkaa ne loskakelit niin sitten en tykkää.







Viime sunnuntaina käytiin Mikkelinpäivän perhemessussa tässä meidän kirkossa, sillä kerholaisilla oli siellä ihan omat tehtävänsä. Kauniisti lapset lauloi ja reippaasti toimivat avustajina. Meidän lapset pääsivät toinen keräämään apuna kolehtia ja toinen soittamaan kirkon kelloja.
Kirkon jälkeen pääsivät vielä paloauton ja ambulanssinkin kyytiin.
Ihanahan se on, että lapsille näitä järjestetään. Monenlaista touhua ja tärkeitä tehtäviä pienille ihmisille. Paljon jäi muisteltavaa tuostakin reissusta. Muutenkin lapset ovat kyllä tykänneet tosi kovasti kerhoilusta ja välillä tuntuu, että liian lyhyitä on kerhokerrat, kun ei meinaa naperot suostua pois lähtemään.




Meidän kirkkoa aamuauringossa.


Tuossa viikolla isko joku käsittämätön tauti.... joko on talvi tullu oikeesti tai sitten mulla viirasi päässä vielä vähä normaalia enemmän. Aamusella piti ensin leipasta korvapuusteja ja iltapäivällä uunissa oli jo ihan omatekemät karjalanpiirakat. Kauhian näkösiähän nuo on, mutta ei se näkö vaan se maku. Piti sitte syödä niin, että tunsi todellaki syöneensä... eli ihan liikaa!



Nyt taitaa leikit yläkerrassa olla taas sen verran vauhdikkaita eli äitee lähtee sinne erotuomariksi ja jättää kirjoittelut sikseen. Mukavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle!










18 syyskuuta 2016

Hulabaloo ja hurlumhei

Oikeestaan mulla ei oo tällä hetkellä harmainta aavistustakaan siitä, mitä mun pitikää kirjottaa.
Ajatuksia ja postausideoita päässä on vilissy enemmän ku tarpeeksi, mutta ensimmäisestäkään ei saa just nyt kiinni, tai sitte tuo pääkoppa surraa niin ylikierroksilla, että saan ylinopeussakot kohta ja savu nousee korvista....

No nämä viikot on ollu tosiaanki kilpajuoksua kellon kanssa ja oman lisäsäväyksen siihen on antanu sitte kuluneella viikolla olleet esikoisen 7 -vuotis synttärit. Ensin juhlittiin kavereiden kanssa ja nyt viikonloppuna ihan ministi sukulaisten kanssa. Tämä ministi juhliminen johtui siitä, että pesueen nuorimmat edustajat kehittävät itelleen flunssaa, joten rauhallisella meiningillä mentiin ja paikalle saapui ne ketkä uskalsivat. No pääasia että poika itse on ollu synttäreihinsä tyytyväinen ja onnellinen.

Kaverisynttärit oli perinteisesti sitä hulabaloota ja hurlumheitä, kun koko porukka sievässä sokerihumalassa antoi parastaan... Muksuilla oli hauskaa ja herkuteltiin ihan urakkahommina. Oikeestaan tässä on nyt herkuteltu jo siitä torstaista asti ja olotila on sen mukanen, no jos huomenna jo palais ruotuun taasen.

Synttäripöydän lähtötilanne.... lopputilanteesta en ees kehannu kuvaa ottaa...

Kellon perässä ravaaminen jatkuu taas huomenna kun maanantai ja arki koittaa. Oikiastaan se, millä tästä arjesta alkuunkaan voi selvitä on aika simppeliä.
Pettämätön aikataulu on vastaus, ja pointtina tietenki se, että siinä laaditussa aikataulussa myös pysytään. Välillä tämä mun tapa aikatauluttaa koko elämä, on raastanu hermoja aikalailla, mutta oon oikeestaan aina ollu tämmönen ja lasten myötä vielä enemmän. Vaan onpa siinä hyvätki puolensa...
Kun elän tarkan aikataulun mukaan ei mulla ole rästissä helvetillisiä tiskejä, julmettuja pyykkivuoria, aina on puhdasta kampetta kaapissa, ruuat tulee ajallaan ja kämppäkin pysyy siistinä. Lapsetkin toki osallistuvat hommiin nykyisin ja pitävät omat huoneensa siistinä, äitin avustuksella tietenki, mutta jokatapauksessa omat hommansa on heilläkin. Paras homma tässä aikataulutetussa elämässä on se, että mulla on joka ainoa ilta siinä vaiheessa kun lapset menee nukkuun, sitä ihan omaa aikaa kun kaikki on jo tehty. Ei tartte enää siinä vaiheessa iltaa alkaa pyykkivuoria purkamaan taikka räjähdyksen kokenutta keittiötä siivoamaan. Oonkohan vähän hullu? no hullulla on halvat huvit ja idiootilla ihan ilmaset... oon siis idiootti varmaankin, mutta ylpeä siitä :D


Syksy on tullut.... tää on sitä omaa aikaa, koivet ylhäällä ja rennosti!


Mukavaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä viikon koitoksiin!