Uusia tuulia, yhteistyötä ja huipputuotteita

Olenkohan ihan pikkuisen mielissäni ja tohkeissani, no olenko? No OLEN!
Tänään istahdettiin samaan kahvipöytään uuden yhteistyökumppanini Anna-Leenan kanssa.
Anna-Leena on Oriflamen aluejohtaja ja kouluttaja, joka on rakentanut uransa todella lyhyessä ajassa, täysi kymppi hänelle siitä. Tältä reissulta mukaan tarttui ihania tuotteita, joita nyt pääsenkin testailemaan ja teille esittelemään.


Ensimmäisenä testiin pääsi ihan taivaallisen hyvän tuoksuinen
Milk & Honey Gold -ravitseva käsi- & kokovartalovoide

Jotta sain testattattua tuotteen kunnolla, niin sehän täytyi marssia reippahasti suihkuun, jotta tuote varmasti tulee perusteellisesti kokeiltua puhtaalle iholle. 

Itsehän olen kosteusvoiteiden suurkuluttaja ja olen kyllä melkoisen laajan skaalan tuotteita ikäni aikana kokeillut, muttä pääsimpäs taas yllättymään positiivisesti. Voide näyttää oikeinkin kermaiselta, mutta on koostumukseltaan kuitenkin aivan upean kevyt ja helposti levittyvä. Voidetta ei todellakaan tarvitse käyttää paljoa kerralla, vaikka käyttäisi aivan koko vartaloon. Useinhan voiteet jättää sen ärsyttävän tahmean pinnan iholle, mutta tämä kyllä imeytyi todella nopeasti eikä ollut tietoakaan mistään tahmapinnasta iholla. Täysi kymppi siitä!

Tuoksuun rakastuin kyllä ihan heti kun purkin avasin. Tuoksu on raikkaan hunajainen, ei sellainen liian ällömakea, mikä ehkä monellakin saattaa olla ensimmäinen mielikuva. Empä enää ihmettele yhtään miksi tämä onkin yksi Oriflamen kestosuosikeista.

Yksi yllätyksen paikka oli se, että tuotteessa käytetyt uutteet ovatkin täysin LUOMUA!

Täysi kymppi siitäkin :)

Syy sille miksi näin ensimmäisen käyttökerran jälkeen jo tästä ihanuudesta teille tulin kertomaan on se, että tuote sattuu just nyt olemaan vielä tarjouksessa (3,90 €) !!!

Mutta, tarjous päättyy keskiviikkona klo 24.00, joten kiirettä pitää jo, jos mielii tuotteen saada tarjoushinnalla!

Eli kipin kapin nyt TÄNNE Anna-Leenan sivulle ja jättäkää siellä viestiä taikka poimikaa yhteystiedot, jotta ei mene tarjous sivu suun! Eihän toki haittaa, vaikka tuolla sivulla klikkaatte sitä TYKKÄÄ -painiketta.... sielä nimittäin on kivoja arvontoja käynnissä melkeimpä koko ajan kaikkien tykkääjien kesken ;)

...marssin kyllä illalla vielä saunaan, jotta saan tekosyyn kokeilla voidetta vielä uudelleen...

Kuvakuulumisia

Hupsista... miten se nyt taas näin.... vähän on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta.
No mutta, sen ajan olenkin sitten keskittynyt näihin kotihommiin ihan urakalla ja jokin kummallinen leipomisvimmakin vaivaa. Jos en varmuudella tietäisi, epäilisin olevani raskaana, mutta EN ole ;)

Tässä blogihiljaisuuden aikana on ehditty viettää esikoiset synttärit ja syöty ja herkuteltu siis ihan urakkahommina. Muutoin onkin keskitytty lähinnä tähän normi arkeen ulkoiluineen ja niin ees päin.
Paljon ois päässä ollu postauksia jo valmiina, mutta jostain käsittämättömästä syystä yksikään ei ole päässyt ulos asti, johtuen siitä, että tuo sohva on vetänyt pidemmän korren aina iltaisin...

Tällainen tuli värkättyä vähän kuin vahingossa. Varastosta löytyi muksujen hajoittama sisustusruukku ja vähän saksin pihakuusista repsottavia oksia, niin siitä se ajatus sitten lähti.... Tää oli vissiin sitä hyötykäyttöä sitten :)

Synttäribailujen esivalmistelut käynnissä....

Pojan erikoistoive; vaahtokarkkikakku :D

Meidän ihanat synttärivieraat täytti tullessaan meidän pakastinta marjoilla ja mehuilla, niin hetihän se täytyi käyttää tilaisuus hyväksi... Mustikka-kaurapaistos....

Tarjoillaan kermavaahdon kera..... jätskikin käy....
Älä laske kaloreita, vaan NAUTI....  ja mehän nautittiin ;)
Oli muuten ihan hillittömän hyvää vaikka itse sanonkin!

Nyt uhkaa lastenhuoneessa äänen voimakkuus nousta sille tasolle, että äiteen on parasta rientää pelastamaan tilanne, ennen kuin sen suurempaa joukkotappelua saadaan aikaiseksi.

Nauttikaapas syksyisestä viikonlopusta ja palaan asiaan vielä tämän viikonlopun aikana.... Uusia kujeita on ehkäpä tulossa, joten pysykääpäs kuulolla.

Syksyn sävyjä ja kuulumisia

Kukkuu kaikille! Sairastupa on kutsunut meistä vuorollaan jokaista jossain määrin ja melkoisen sitkeää sorttia tuntuu olevan tämän syksyn ensimmäiset flunssat. No nyt on kuitenkin jo kohtuudella toivuttu, kun pikku nuhaneniä ei enää lasketa. Kyllä parina päivänä tuntui siltä, että kädet on kohta kuin apinalla, kun kanteli tuota nuorimmaista nuhaisena ja kuumeisena ympäri taloa, herralle kun ei luonnollisesti kelvannut mikään muu kuin äidin syli. No jos tuostaki jotain positiivista on haettava, niin ainakin yläkropan treeni on tullut tehtyä huolella noin  niinku arkiliikuntana.... jos päivän kantaa tuollaista pikkujantteria, niin iltasella yläkropan lihaskunto on sitä luokkaa, että et teekuppia kykene nostamaan :D No aikansa kutakin.... kohta sekin on jo siinä iässä, että äiti kun yrittää syliin saada, niin karkuun taitaa juosta.

Siitäpä puheenollen... kamalaahan tuo on, tuo ajankulku. Esikoinen täyttää ihan kohta jo 5.
Käytännössä se on vain hetken hujaus, kun talo onkin päivisin täysin tyhjä!
Mitä mä sitten "isona" meinaan tehdä....? Sen kun tietäisinkin. Ajatuksia tulevasta on vaikka millä mitalla, mutta valitappa siitä sitten ne just itselle oikeat vaihtoehdot. Mahdollisuuksia kun on niin paljon. Vois lähtee töihin, vois jatkaa koulutustaan eteenpäin, vois kouluttautua ihan uudelle alalle ja vaikka mitä muuta.

Mutta tässäpä vähän kuvasaastetta. Syksy on saapunut ja näkyy luonnossa jo niin makeasti, että kyllä allekirjoittanut nauttii täysin rinnoin tästä väriloistosta.

Ai juu, täytyypä  mainita vielä juttu, joka tuossa muutama päivä sitten tapahtui. Lueskelin sähköposteja, ja kieltämättä meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun. Ihana lapsuudenystäväni oli vuosien jälkeen laittanut postia. Paljon on tapahtunut vuosien varrella niin hyvässä kuin pahassakin, mutta oli oikeasti niin sydäntälämmittävä ja iloinen yllätys saada postia vuosien takaa, että sillä piristysruiskeella mentiin kyllä pitkään :) Että terkkuja vaan sinne, luultavasti tätä luet sinäkin ;)

Omenat kerättiin talteen pikkuapulaisen kanssa

Kiukutuspäivän pelastaja.... vadelmarahkapiirakka
ah sitä kalorimäärää :P

Meillä leikitään koulua ja opetellaan siinä samalla ihan oikeasti.

Kiusatun kasvot #kutsumua

En ottanut kuvaa, kuten tämä mielttömän hyvällä asialla oleva kampanja #kutsumua vaatii, vaan päätin kulkea vähän omaa polkuani. Vain aavistuksen verran omaa tarinaani raottaen haluan tuoda julki sen miten kiusaaminen omalta osaltani tuntui.


Pikkukylän kasvatti, syrjäinen asuinpaikka... kaukana kaikesta, vaikka olikin... oli se silloin hiljaiselle ehkäpä jopa aralle koulutytölle se maailman paras paikka ja on se sitä vieläkin. Ujohko ja hiljainen pikku tyttö aloittaa koulutiensä. Tuttuja kasvoja on aiemmista kerhoista, mutta varsinaisia kavereita ei.
Ulkopuolisuus on ahdistavaa. kouluvuosien jatkuessa pienissä piireissä tulee kavereita, joista tuli ystäviä ihan aikuisiälle asti, mutta vuosien varrrelle mahtuu niin nöyryytystä, alistamista, vähättelyä kuin sitä kammottavaa yksinäisyyttäkin.

Vaikka minua ei varsinaisesti koskaan haukuttu ennen aikuisikää (!) se kouluaikainen ulkopuolisuuden tunne on se päällimmäisin kauhu kouluajoilta. En kokenut väkivaltaa, mutta aika usein se ulkopuoliseksi jättäminen voi olla se pahin asia. Minulle ainakin oli. Sinua vähäteltiin, tuli tunne että et ole riittävän hyvä ollaksesi toisten tasolla.

Joistakin voi vaikuttaa vähäpätöiseltä asialta, jos jätetään vähän ulkopuolelle asioista ja kaikesta, mutta se ei sitä todellakaan ole. Vaikka tuolloin olinkin lapsi, se tunne siitä, että olet kasvoton ja sieluton olento, vailla mitään merkitystä, on aika lamaannuttava ja saa kyyneleet silmiin vielä tänäkin päivänä.

Vaikka vuodet vieri yli kouluaikojen, olenpa aikuisiälläkin saanut kuulla olevani läski huora, sinisilmäinen idiootti, ruma ja vaikka mitä muuta vastaavaa.

No tätäpä ei muuttanut sekään, että tein elämänmuutoksen ja sain painoni täysin normaaliksi,

jopa liian normaaliksi... 

Mitä tämä kaikki on aiheuttanut?

Kouluaikaiset kokemukset aiheuttivat sen, että itsetunto aikuisiällä oli miinuksen puolella ja pahasti, on ollut aikoja jolloin on ollut liki pakonomainen miellyttämisen tarve, jotta tulisin hyväksytyksi. Suorittaminen, jopa ylisuorittaminen. Tavoittelin välillä täydellisyyttä vain siksi, että tulisin hyväksytyksi ja olisin riittävän hyvä.

mielettömät ulkonäköpaineet; kun on riittävän monta kertaa kuullut näyttävänsä kamalalta ja rumalta, se tekee tehtävänsä... ei varmaankaan tarvitse tarkentaa yhtään enempää....?

Vääristynyt minäkuva! Vaikka peilistä katsoo takaisin tavallisen näköinen nainen, joka ei ole todellakaan ruma, ei lihava eikä muutenkaan kammottava, silti se omiin silmiin näytti lähinnä suohirviöltä. Teki mieli hautautua peittoihin pimeään huoneeseen, jotta kukaan ei näkisi. Ja välillä se suohirviö on siellä vieläkin, niinä kaikkein huonoimpina hetkinä. 

Mutta missä ollaan nyt?

Järjettömän pitkän oman pään sisällä tapahtuneen prosessoinnin ja itsetutkiskelun kautta olen nyt tässä.

No mitä minä nyt oikeasti olen?

Naimissa oleva 3 lapsen äiti, joka bloggaa elämästään julkisesti isolle liudalle lukijoita. Olen esiintynyt puhujana isommalle ihmisjoukolle ilman häivääkään siitä ujoudesta, joka kouluaikana vaivasi. Olen ohjannut elämässään eteenpäin ihmisiä, jotka ovat kokeneet samat asiat kuin minä potenssiin 10 eli todella rankkoja asioita läpikäyneitä ihmisiä.  Näytän (ainakin omissa silmissäni) normaalilta, tavalliselta naiselta, joka  hymyillessään ja pienellä pilkkeellä silmäkulmassa varustettuna saattaa näyttää jopa kauniilta aina joskus. 

Mutta se työmäärä, joka tähän tilanteeseen pääsyyn on tarvittu on ihan sanoin kuvaamaton.

Tätä en kirjoita siksi että olisin katkera yhdellekkään kiusaajistani tai vihaisin heitä.

Ei, minun melkein pitäisi kiittää heitä, ainakin osittain.... vaikka kaikki tapahtunut on aiheuttanut suurta mielipahaa ja tuskaa, niin ilman näitä kokemuksia en olisi yhtä vahva kuin olen nyt. En olisi tässä nyt kirjoittamassa tätäkään tekstiä. . 

Mutta kaikilla asiat eivät mene näin. Olen onnekas, sen voin myöntää. Kaikilla asiat eivät mene näin, niin kuin minulla, jokainen ei osaa kääntää eikä pysty kääntämään tapahtunutta pahaa hyväksi. 

Siksi teistä lukijoista JOKAINEN!

Jos huomaatte tilanteen, jossa joku jätetään ulkopuoliseksi, nöyryytetään, kiusataan joko henkisesti tai fyysisesti PUUTTUKAA tilanteeseen heti vaikka tilanne näyttäisi ihan vähäiseltä! Näin toimin itsekkin. Olipa kyseessä oma taikka jonkun muun lapsi, olipa kyseessä nuorisoporukka naapurustossa, olipa tilanne mikä tahansa, siihen on puututtava välittömästi! Olen minäkin aikoinani saanut asioihin puuttuessani nuorisolta kuulla olevani vittumainen lehmä, mutta ainakin olen ylpeä lehmä, sillä olen oikealla asialla ja vankalla omakohtaisella kokemuksella ;)

Positiivista hulluutta

Oon tässä jo pidemmän aikaa seuraillut Jounin kaupan SOME-taivalta ja ajattelimpa nyt itsekkin hämmentää vähän soppaa tämän postauksen muodossa.

Jounin kaupassa hommaa hoidetaan sellaisella positiivisella ja luovalla hulluudella, että ei paremmasta väliä.
Vaikka välillä vähän olisikin v-käyrät ylempänä sekin käännetään sillä kunnon pilkkeellä silmäkulmassa sellaiseksi positiivisuuden ryöpyksi, että heidän päivityksiä lukiessa ei yksinkertaisesti voi olla pahalla päällä, vaikka yrittäiskin. ;)

Tällaisia yrittäjiä kun olisikin Suomessa enemmän. Eipä tosin olisi haittaa siitäkään, että tällaisesta luovasta hulluudesta ja positiivisuuden pilkkeestä silmäkulmassa saataisiin aikaan oikein epidemia Suomen yrittäjille ja ehkäpä jopa ihan rakkaan kotomaamme päättäjille saakka ;)
Tässä nykyään vallitsevassa negatiivisessa ilmapiirissä, kun jokainen on jostakin asiasta nokka solmussa ja mikään ei ole hyvin, on enemmän kuin tervetullut piristysruiske yrittäjä,
joka toimii täysin eri tavalla kuin toiset.


Laitetaampa siis hyvä kiertämään mekin ja nyt jokainen, joka tätä ei ole jo tehnyt, ottaa ja napsauttaa tuosta kuvan alapuolelta linkistä ja bongaa sieltä avautuvalta sivulta sen TYKKÄÄ napin! ja muistakaapa myös jakaa tämä kavereillennekin!

JOUNIN KAUPPA

Jounin kaupan väelle lämpimät terveiset:
Jatkakaa samaan malliin, teette ihan loistavaa työtä sellaisella asenteella,
että monella olisi aihetta ottaa oppia Teiltä!
Toivon Teille ihan mielettömän mahtavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta!