Voiko ihanammin päivän enää alkaa...

Sirkus jatkuu.... Voiko kaikkiin kaappeihin saada lukituksen kaukosäädöllä???
Tee-Se-Itse pikkumies oli jälleen ilahduttanut äiteetä omatoimisuudellaan ja murot oli tyhjennetty lasten huoneen lattialle ja kilo sokeria + kahvit pikkusysterin sänkyyn. ai juu, ja ne murot oli maustettu paprikajauheella....
Ostetaan siis muuan paketti hiusväriä harmaiden peittämiseksi.
Kyllä nämä aamut on IHANIA....
Ja kaiken lisäksi tämä toiminnan mies liikkuu niin julmetun hiljaa, että eipä kuulu niin paljoa ääntä, että allekirjoittanut tajuaisi nousta sängystä ajoissa.  Oispa vaan yhtä hiljainen kaveri päiväsaikaankin.
Kyllä vanhemmuus on ihanaa!

No jospa se joskus menee ymmärrykseen asti, mitä sitä saa tehdä ja mitä ei... Toivossa on hyvä elää!

Taitaa meikäläinen lähteä purkamaan agressiot vaunulenkille ja suunnata kauppaan samalla. Siinä ne pahimmat ketutukset lähtee kun pukkaa veren maku suussa vaunuja sohjoisilla pyöräteillä :D
Hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset :)

Toivotaan parasta, että seuraava postaus olis jo edes hieman positiivisempi sävyltään.

Ja muistutuksena vielä että TÄMÄ arvonta on voimassa enää tämän päivän!
Kipin kapin osallistumaan :) Lahjakortteja arvotaan 3 kpl!!!

A.R.K.I

Ja olikos viikossa muitakin päiviä kuin maanantai???
No ehkä se ei kuitenkaan niin synkkää ole, mutta välillä tuntuu, että nämä maanantai fiilikset on ihan päättymättömiä. Tällekkin aamulle odotti ihana ylläri, kun tämä meidän herra TEE-SE-ITSE oli purkanut siskonsa koko sängyn hujan hajan... petivaatteet löytyi mikä mistäkin ja siskolla näytti olevan hauskaa kun sängyn sälepohjan väleistä leluja pudotteli, jotka isoveli ystävällisesti hänelle ojensi. GREAT!

Vaikka tämä päivitysväli on kohtuu harva meikäläisellä, niin kävijöitä täällä näyttää tilastojen valossa riittävän. Kiitos siitä kaikille <3

Tälle päivälle taitaa olla ohjelmistossa sohjorallia kuopuksen kanssa. Neuvolaan täytyy lähteä ja ilma on kuin morsian... HEH! Tuollaista oikein märkää lunta tulee taivaan täydeltä tuollaisina jäniksen kokoisina hiutaleina, kiva kiva. Noo, kasvaapa kunto kun pukkaa vaunuja ja arvatenkin tuo lumi tarraa renkaisiin ihan täysillä. Onneksi ei ole pitkä matka kuitenkaan :)

Sunnuntaina tuli jännitettyä vaalituloksia ensimmäistä kertaa elämässä. Allekirjoittanut kun ei ole periaatteen vuoksi elämän kuuna päivänä äänestänyt, niin nyt olisin kyllä äänestänyt, mutta kun se paras ehdokas oli minun vinkkelistä katsottuna ihan väärän kunnan puolella :) Mutta läpi meni ja hienolla äänisaaliilla ja minäkin joka ei politiikasta juuri välitä olin ihan täpinöissäni täällä. Onnea kuopuksemme kummitätille vielä tätäkin kautta. Kerrankin entisen kotikuntani valtuustossa istuu ihminen, joka on aidosti oikealla asialla ja takuulla osaa asiaansa ajaa! Enemmän kuin hienoa!!! Tässä tapauksessa ei varmasti äänestäjien tarvitse manailla, että ennen vaalipäivää luvataan kuut ja tähdet taivaalta, mutta vaalien jälkeen valtuustossa istutaan turpa rullalla mihinkään kantaa ottamatta. Tällaisia ehdokkaita kun olisi enemmänkin, kyllä mä olen niiiiiiin ylpeä!!

Tämä arki se vaan rullaa omalla painollaan ja tuntuu että päivät vaan katoaa johonkin ja mitään normaalista poikkeavaa ei juurikaan ehdi edes ajatella tekevänsä. No tätä kait se tulee olemaan vielä MUUTAMAT seuraavat vuodet. No en valita, vaikka nämä mini-ihmiset aiheuttaa niitä harmaita hiuksia välillä enemmän kuin tarpeeksi, niin onneksi on hiusvärit keksitty ;D

Tähän loppuun pieni linkkivinkki: Tämä arvonta on voimassa vielä päivän verran, joten kipin kapin tilaamaan uutiskirje ja osallistumaan lahjakortin arvontaan. Kelpais minullekin näin joulun alla... ;)

InWear

Päättymätön maanantai

Edellinen postaus oli maanantailta ja tällä viikolla se maanantai on tuntunut jatkuvan koko viikon. Päivät ovat toistaneet itseään joka ainoa päivä ja fiiliksetkin on olleet sen mukaiset. kun vastustaa niin vastustaa.
Vaikka tarkemmin kun viikkoa ajattelee, niin ei se oikeastaan ole edes normaalia kummemmin vastustanut, kunhan vaan tuntuu siltä. Eli normaali syysfiilis. No ehkäpä ensi viikko tuo muutosta kuvioihin, kun käsittääkseni on vieraita enemmänkin tiedossa, kiitos syyslomien :)

Fiiliksiä kyllä kieltämättä nostatti tänä aamuna kaunis pakkasaamu. Mä niin tykkään näistä syksyn ensimmäisistä kunnollisista pakkasaamuista. Joka paikassa on hiljaista ja ilma on raikastakin raikkaampi.

Kuluneella viikolla tuo esikoinen on raastanut hermoja oikein urakalla. Herra on lähes joka ainoa aamu ehtinyt jonkin kaapin levittää lasten huoneen lattialle tai vaihtoehtoisesti sieltä lattialta on löytynyt allekirjoittaneen meikit... Voitte varmaan kuvitella sen tunteen, kun heräät klo 6.00 aamulla epämääräiseen kiherrykseen ja kolinaan, marssit hiukset pystyssä ja silmät ristissä lastenhuoneeseen ja löydät matolta kaadettuna myslit, joihin mestarikokki on sekoittanut leivinjauhetta ja kanelia....
"voiko ihanammin päivän enää alkaa..."

Olisipa siinä unen tokkurassa tajunnut napata kuvan tästäkin tilanteesta, ehkä se jonain päivänä olisi naurattanut, mutta eipä juuri sillä hetkellä hymyilyttänyt.

Tarvinneeko sen enempää  selittää, miksi se Maanantaifiilis on seurannut koko viikon...?

Ehkäpä juuri tästä syystä tämän viikon kirjoittelutkin ovat olleet vähän jäissä. Eipä juuri ole ollut sanottavaa, kun jokainen päivä on toisensa kopio :D

Jos jotain positiivista hakee kuluneesta viikosta, niin näyttääpi nyt siltä, että nuorimmainen vähentää ja vähentää yö syömisiään. Hyvinhän se on aina nukkunut, mutta nyt parina yönä on vetänyt ihan täydet unet, kertaakaan heräämättä. Äitee tykkää :) Ei sovi kyllä lainkaan valittaa näitä meidän nukkujia. jokainenhan on nukkunut enemmän kuin hyvin. Tässä talossa ei ole tarvinnut öitä lasten kanssa valvoa ja siitäpä olen enemmän kuin onnellinen, helpolla on päästy!!

Nyt vain kesitytään odottamaan uutta alkavaa viikkoa, josko tuo olisi tätä kulunutta miellyttävämpi :)

Maanantai...

Jopas tuo tuntuikin aamulla herätessä TAAS niin maanantailta. Vaikka allekirjoittaneellahan nämä päivät ei juuri toisistaan poikkea olipa sitten viikonloppu, arki taikka pyhä, niin maanantai kuitenkin aina näkyy säilyttävän sen oman meininkinsä. Kaikki vastustaa ja tekis mieli tempaista peittoa korviin ja jatkaa unia...
No, mini-ihmiset oli taas asiasta aivan eri mieltä... No jos jotain positiivista tästä aamusta hakee; ei sentään sada vettä ;D

Eilen harrasteltiin naperoiden kanssa extremeurheilua ja suunnattiin kauppaan koko bändin voimin. Pienimmät tuplarattaisiin ja esikoinen tallusteli ihan omin jaloin. No siitäkin selvittiin ja suurimman jännitysmomentin aiheutti se, että miten tuplarattaat saa sukkuloitua ahtaassa lähikaupassa kassalle asti ja kaupasta ulos ;D
Ei ihan ole suunniteltu näitä pienimpiä kauppoja tällaiselle kokoonpanolle ja varsinkaan niille tuplarattaille...

No muksut ainakin oli mielissään ja ehkä eniten niistä suklaapatukoista, jotka odottivat kassissa :)
Ja Herra Esikoinenkin jopa osasi käyttäytyä ihan kohtuullisesti ;D

Jospa tuota tänään saisi haalattua taas orkesterin pihalle ja samalla ehkä itse tartuttua haravaan ja vähän siistittyä tuota takapihaa ennen kuin lumi on maassa...

Olen tässä bongaillut vähän sieltä sun täältä kaikenmoista kivaa muksuille ja tuota aavistuksen verran vilkasta esikoista ajatellen bongasin tämän:

Nallekerho

Nallekerho on 4-7-vuotiaille suunnattu esikoulukerho. Kerhon jäsenet saavat kerran kuussa kotiinsa paketin, jossa on mm. tehtäviä, tarroja ja pelejä. Näiden avulla lapset oppivat valmiuksia, joita tarvitaan koulussa. Liittyminen on ilmaista ja kerhosta voi myös erota veloituksetta.

Oiskohan tässä ideaa... ihan tulevaisuuttakin ajatellen, voisi olla hyödyllistä tekemistä niiden harmaiden sadepäivien varalle ja samalla varustaisi tulevaan elämään... Tätä voisi harkita ihan tosissaan :)

Kesämuistoja

Tässä kiireen keskellä ei ajatus tahdo kulkea kirjoittamista ajatellen, niin tässäpä teille kuvamaistiaiset meidän viime kesältä :)

Täällä taas...

Vähän sieltä sun täältä on tullut ihmettelyjä, että missäs päivitykset viipyy... No ne on tosiaankin viipyneet tässä jo muutaman kuukauden. Eipä ole paljoa ollut sanottavaa ja vuorokaudessakin on tunteja aivan liian rajallinen määrä. Mutta, josko tuo tästä taas lähtisi etenemään.

Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon!! Aika vaan vilahtaa johonkin ennen kuin ehtii edes tajuta, että puoli vuotta on mennyt yhdessä silmän räpäyksessä.

Perheessä on nyt mini-ihmisiä 3 kpl ja kotiakin on vaihdettu tänne ihmisten ilmoille sieltä perähikiältä :)
Perheen kuopus on nyt 4 kuukauden ikäinen ja esikoinen aloitti muuan viikko sitten kerhon.
Siinäpä olikin äidilekkin yksi etappi, kun esikoinen aloittaa valmistautumisen koulutielleen. Sitähän se kerho tavallaan on; valmistautumista leikin avulla tulevaan koulu elämään ja elämään muutenkin. Jotenkin se tuo poitsu kasvoi silmissä taas, kun reppu selässä lähti omalla pyörällään kohti kerhoa. Reippaasti onkin poika kerhossa ollut ja innoissaan aina odottaa uutta kertaa :) eipä siinä paljoa muisteta äiteelle edes heippaa sanoa, kun marssii tomerana kerhotiloihin heti kun ovi avataan.

Pikku neiti on tässä päivitysvälin aikana ottanut jalat alleen (kirjaimellisesti ja melkeimpä valitettavasti).
Vauhtia siis riittää ihan omiksi tarpeiksi... Ja meidän neitokaisen luonne on alkanut tulla esiin ihan täysillä ja voi jummi, sitä tahdon määrää! Tämän neitin kanssa kasvattaa äiti vielä useammankin harmaan hiuksen ;D
Jos ei tahtoaan läpi saa, niin sen kyllä kuulee varmasti koko naapurusto. No onhan se hyvä, että luonnetta piisaa, mutta ehkä vähempikin välillä riittäisi :)

Helpollahan sitä pääsis, jos kaikki olisivat kuin tuo nuorin, joka on tyytyväinen kuivaan vaippaan, täyteen mahaan ja riittävään seuraan :) Mutta kyllä ne rontit kasvaa ihan liian nopeaa, ettei meinaa äiti-ihminen aina perässä pysyä.

Mutta, mutta... josko nämä kunnolliset päivitykset tästä lähtisi taas rullaamaan, kun hommat on organisoitu siihen malliin, että aikaa sattuu jäämään blogillekkin... jos ei ala päivityksiä kuulumaan, niin saa luvan kanssa vähän potkia allekirjoittanutta eteenpäin :)