30 tammikuuta 2012

Taistelua

Voi Iso HUOKAUS... Vuorokauden tunnit tuntuu vään entisestään vähentyneen ja allekirjoittaneen hermorakenne alkaa ajoittain olla siinä kuosissa, että pikkiriikkinen loma ehkä tekisi terää...
No ainahan sitä voi tulla väittämään, että kun olet VAIN lasten kanssa kotona, sinulla EI VOI olla niin paljoa tekemistä, että et ehtisi kaikkea tehdä ja sinulla EI mitenkään VOI iskeä ajoittaista stressiä...
No jos joku nämä väitteet kehtaa tulla minulle ilmoittamaan, voin heti taata, että meille pääsee kokeilemaan, sitä kuinka ihanaa voi olla "lomailla" VAIN lasten kanssa kotona... Näitäkinhän aina välillä riittää, mutta tervetuloa kokeilemaan, jos kiinnostaa ;)

TAistelun aiheena on tällä kertaa pikkuneidin nukkumapaikka. Neitokainen kun kaikessa prinsessamaisuudessaan nukkuisi ainoastaan vaunuissa ja siellä luonnollisesti ikänsä mukaisesti kampeaa itsensä joko mahalleen tai mahdollisesti jopa istumaan ja näin ollen aiheuttaa äidille suunnilleen sydänkohtauksen muutaman kerran päivässä. Näinpä ollaan siis siirrytty nukkumaan jälleen ihan siihen omaan sänkyyn, mistä neiti kyllä on aika hanakasti esittänyt eriävän mielipiteensä.
Lievästi ilmaistuna marttyyriluonteen omaavana Neitinä, taivas tipahtaa niskaan ja maailma romahtaa samalla sekuntilla kun valot sammuvat ja pitäisi alkaa nukkumaan siinä kammottavassa hökötyksessä nimeltä pinnasänky... Voi vitamiini!! No äiti johtaa taistelua tällä hetkellä 2-0, mutta kovasti laitetaan kampoihin neidin toimesta. Ja ehkäpä ne reilun tunnin nukutusrumbat välillä hiukkasen äiti-ihmisen hermoja raastavat, mutta periksi ei anneta. Meillä kun ei yleensä tätä nukuttamishommaa ole edes harrastettu, vaan pojankin kanssa homma on toiminut niin, että herra sänkyyn, hyvän yön toivotukset pusujen kera ja se on siinä.
Sitten tulee Neiti-Näpsä, joka murtaa äidin niin ihannoiman nukkumismallin ja raastaa ajoittain hermot pienen pieniksi nano-atomeiksi. Voi voi neiti-poloista, se ei ilmeisesti vielä tiedä siitä kuinka itsepäinen äiti voi olla, mutta sekin selvinnee Neidille ajallaan ja toivon mukaan taisteluvoitto tulee äidille ja neiti nukkuu tasan niinkuin äiti haluaa ;)

Sitä lottovoittoakaan kun ei näy eikä kuulu, bongasin tuossa erään arvonnan, jonka pääpalkinto kyllä kummasti saattaisi piristää itse kenenkin mieltä... käykääpäs kurkkaamassa:


Evitan suurarvonta

TODELLAKIN kelpaisi minullekkin.... Toivossa on hyvä elää :)


Toinen ihan kiva bongaus löytyi myös ja taitaisi sopia tuon meidänkin neidin imagoon paremmin kuin hyvin:

Pikkuprinsessoille ;)

Ehkä tulevaisuudessa täytyy tämäkin linkki muistaa ja pienelle PRINSESSALLE tuolta kaikkea kivaa hommata!

15 tammikuuta 2012

Huompe...

Ja taas mennään.... Jotenki ehkä pikkiriikkisen aivot narikassa meiningillä.
Kipeä hammas on tehnyt äiti-ihmisen elämästä suunnilleen maanpäällisen helvetin ja siinä vaiheessa kun saat makoisimmat unet juuri ja juuri kohdilleen, tulee kuulutus; Huompe Mimma!
Eli huomenta Mimma.... Pikkusisko on jälleen onnistuneesti herätetty makeilta yöuniltaan ja samalla kuulutuksella herätetään myös tämä  taloudenhoitaja,... se niistä yöunista sitten!

Siitä se päivän rumba sitten lähteekin. Aamupuurot kehiin silmät ristissä ja sen jälkeen ipanat leikkimään, jotta äiti saa silmänsä auki. Ja tämähän ei tule tapahtumaan ilman kunnon aamukahveja! Siinä sitten hengaillaan puolin ja toisin yökamppeissa tovin aikaa ja heräillään uuteen päivään. Nuo muksut kyllä tuntuu heräävän luvattoman nopeasti uuteen päivään, kun se itsellä tahtoo kestää sen puolen kahvipannullisen verran....
Siinä vaiheessa voi jo suunnitella saavansa ihmismäiset kamppeet päälle sekä jälkikasvulle että itselleen!

Josko tuota tänään päästäisiin herkuttelemaan taas tuoreilla sämpylöillä, jahka äiti-ihmisen särkylääkkeet ovat sen verran toimineet, että pääsee edes suunnilleen henkiin tästä särystä. Näillä selkosilla kun ei sinne hammaslääkäriin ihan noin vain pääse ja yksityiselle voi toki mennä, mutta puuttuu se sponsori.... Ei ihan tuo oma varallisuus salli sellaista ylellisyyttä kuin yksityinen hammashuolto. Eli kidutetaan itseämme riittävän pitkään, niin ehkä se aika sinne kunnalliseenkin joskus saadaan! Ehkäpä tässäkin olisi hieman parantamisen varaa, että ei tarvitsisi ihmisiä kiduttaa kovin pitkään, vaan niitä hammaslääkäriaikoja järjestyisi sille OMALLE  kylälle, ilman että tarvitsee ajaa liki 50 kilometriä näillä bensanhinnoilla, jotta pääsee vähän vielä kiduttamaan itseään hammaslääkärin penkkiin.

Noo eiköhän tämä tästä! Jos ei muuten niin pahalla sisulla ja sitähän sitä löytyy ihan omiksi tarpeiksi...

13 tammikuuta 2012

Pikku rojekti...

Nyt on sitten aloitettu ihan toden teolla projekti nimeltä; Potta!
Eli tarkoituksena heittää lopullisesti hyvästit esikoisen vaippailuille. Onhan näitä satunnaisia potallakäyntejä ja siinä onnistumisiakin harjoitettu tässä jo jonkin aikaa, mutta nyt heitettiin vaipat mäkeen heti kertalaakista.
Pyykkiähän se äiteelle tietenkin tietää, mutta palkitsee se tämäkin sitten ajan kanssa.
Ahkerasti tuota onkin nyt potalla kuljettu, välillä vähän turhankin ahkeraan, mutta sitähän se on. Se kun on jännää niin sitten sitä istutaan siellä. No samapa tuo minulle on että juonko päiväkahvini vessan kynnyksellä istuen vaiko jossain muualla, samalta tuo tuntui maistuvan vessassakin juotuna ;D

Tälläiset eteenpäin vievät projektit vaan tuovat yhtäkkiä mieleen sen, että kuinka julmettua vauhtia tuo aika menee eteenpäin! Justhan tuo vesseli oli vielä aivan vauva ja nyt se omatoimisest pyytää vessaan, syö ruokansa itse ja osaa siitä vielä kiittääkkin ja osaapa pikku-mies itse siivota jo jälkensäkin.... sikäli mikäli se sattuu juuri sillä hetkellä huvittamaan... Kauheeta! Mulla ei ole enää kuin 1 vauva!
Ja äitin ajankulu-järkytyksiä kun vielä lisätään niin 3 vuotta tulee herralla ikää ensi syksynä, joten kerhot ynnä muut tällaisetkin tulevat jo meille ajankohtaisiksi. Vaikka pienet lapset verottavatkin aikuisten voimavaroja välillä enemmän kuin tarpeeksi, jollain tavalla tämä ajan ohi vilahtaminen on myös haikeaa.
Lapset todellakin kasvaa niin hurjaa vauhtia, että ei siitä rankasta vauva-ajasta ehdi edes oikeasti nauttia kun huomaakin sen vauvan olevan jo oikeasti ISO!

ja toinenkin vauva tulee jo 8 kk tässä kuussa ja juurihan sekin syntyi! Silmät saa olla selässäkin, sillä ryömintä vaihde alkaa menemään päälle ihan tosissaan ja ei se kaukana ole se konttaaminenkaan eikä sekään enää kaukana ole, että neiti konkoilee ylös tukea vasten... Voi taivas... mihin mä näiden kanssa joudun?!?

Esikoista odottaessa se tuntui olevan jossain hiivatin kaukana, hamassa tulevaisuudessa se hetki, että lapsukainen lähtisi kerhoihin ym, mutta nyt sen vasta huomaa, että sehän on loppujen lopuksi ihan kohta ja kolme vuotta elämästä on mennyt kuin siivillä, ilman että sitä on ehtinyt edes tajuta!
Jos aika tosiaan kuluu tälläista vauhtia ja ihan huomaamatta, kohta on edessä se tilanne, että muksut lähtee kouluun! Hyi, ei pitäne ajatella ihan noin pitkälle vielä.... iskee pian stressi päälle, että sitähän ryökäle vanhenee itsekkin....

07 tammikuuta 2012

Nukutaan, ei nukuta, ei nukuta ja ei edelleenkään nukuta

Kiitokset jälleen lukijoille kommenteista :) Niin tätä kuin muutakin kautta tulleista! On niin mukava huomata, että samojen ajatusten kanssa sitä pyöritään ja on pyörineet muutkin. Ehkä se tämä on sitä nykyaikaista kotiäitien vertaistukea :)

Tällä hetkellä pikkuneitillä on meneillään kausi, että unta vastaan taistellaan kynsin ja hampain. (kaikkien kahden hampaan voimin) ;) Tämähän luonnollisesti asettaa omat haasteensa äiti-ihmiselle, kun jaloissa viilettää vielä aavistuksen verran aktiivinen parivuotias. Neiti kyllä yönsä nukkuu kohtuudella ja suurimmaksi osaksi heräämättä, mutta päiväunien kanssa onkin sitten ihan toinen juttu. Niitä vastaan taistellaan urakkahommina ja lopputuloksena on alkuillasta pienen palosireenin lailla huutava ja kitisevä pikkuneiti, joka ei ole tyytyväinen yhtään mihinkään. Siinä tilanteessa jos äiteen ajatukset latelis kirjalliseen muotoon, voisi lopputuloksena olla melkoisen painokelvoton teksti ;D No aikansa kutakin ja hammasta purren pidetään ne painokelvottomat sanat siellä suussa ja keksitään mitä ihmeellisempiä taikatemppuja, jotta neiti olisi tyytyväinen.

Ainahan sitä lämpimikseen voi kuvitella, että kun meilläkin lapset menee nukkumaan melkoisen aikaisessa vaiheessa iltaa, jää sitä aikaa touhuta ihan omiaan aina iltasella, mutta mutta....
Siinä vaiheessa kun se HIP HEI HURRAA -hetki koittaa ja muksut nukkuu, itse on jo siinä mielentilassa, että jos erehdyt istahtamaan sohvalle, et takuulla siitä enää pääse ylös muualle kuin omaan sänkyyn ja saman tien taju pois :)

Esimerkkinä eilisilta... lapset sain nukkumaan kohtuu helposti ja kun itse siinä ensin hetken pyörähti koneella istumassa ja suuntasi sen jälkeen saunaan. Saunan jälkeen heittäytyi kirjan kanssa sohvalle, lopputulos oli se että havahduin siihen, että se hiivatin paksu kirja napsahti nenään.... ja mitään muistikuvaa, siitä mitä kirjasta olin lukenut ei todellakaan ole.... Että tällä tavalla!

Onneksi se tuo järki sanoo kuitenkin, että tämäkin on vain ohimenevä kausi ja ehkä ensiviikolla saattaa unitilanne olla jo ihan toinen.... Niin se oli aikoinaan tuolla esikoisellakin ja aika nopsaan sekin ohitse kuitenkin meni, vaikka tilanteen päällä ollessa se kyllä raastaa hermoja enemmän kuin tarpeeksi!

Ja pienenä oppituntina myös se, että tuollaiset reippaat puolen vuoden ikäiset ihmisen alut on varustettu tutkalla, joka alkaa hälyyttämään erittäin äänekkäästi joka kerta kun äiti saa ruokansa lautasella, istuu lukemaan lehteä taikka mahdollisesti yrittää laittaa vaikka pyykit kuivumaan.....
Ja edelleenkin voin allekirjoittaa sen; Ainoa, jonka Äiti saa syödä lämpimänä on JÄÄTELÖ.....

02 tammikuuta 2012

Tanssahtelua ruusuilla...?

Niin missä vaiheessa sitä saa sanoa arjen olevan sitä ruusuilla tanssimista? No ei tieten saisi valittaa, mutta eipä jälleen kerran ole ollut niitä helpoimpia päiviä tämäkään.
"Mersullaan" ylinopeutta kaahaava esikoinen vetää sivuluisussa ympäri huushollia samaan aikaan kun itse yrität imuroida sillä, jo parhaat päivänsä nähneellä imurin reuhkalla, joka siirtelee roskat vain paikasta A paikkaan B...
Imurin johto irti seinästä n. 10 kertaa per huone ja siihen vielä lisäyksenä nuorimmaisen elämää suurempi kriisi, jonka on aiheuttanut käsien ulottumattomiin pudonnut lelu.... On se välillä ihanaa olla Äiti :)

No toisaalta itseppä tämänkin olen aiheuttanut omalla järjestelyvimmallani, joka tutusti iski heti joulun jälkeen.
Kaikkea rojua tuntuu kertyneen joka paikkaan ja ne vaativat päästä järjestykseen juuri tällä punaisella minuutilla ja kaikki repsottavat vaatekaapit vaativat siivouksensa juuri NYT. Tollo mikä tollo....
Tuleepa vaan mieleen, että sitä saa mitä tilaa... Kuka se käski aloittaa operaatiot juuri nyt, kun ne olisi aivan vallan mainiosti voinut tehdä muulloinkin, kun esimerkiksi muksut olisivat nukkuneet yhtäaikaa.

Viime aikoinahan meillä on ollut vallalla rytmi, että kun toinen menee päiväunilleen, toinen herää ja päinvastoin...
Eli sitä ns. omaa hetkeä ei päivän aikana löydy ollenkaan... Oma aika tulee sitten siinä vaiheessa kun kumpikin nukkua tuhisee omia yöuniaan ja siinä vaiheessa äiti-ihmisen hermot saattavat olla jo siinä kunnossa, että on parempi painua nukkumaan itsekkin ;) No tätäkään ei tietenkään kestä kuin loppujen lopuksi pienen hetken ja kohta ne muksut on jo niin isoja, että sitä ylinopeutta ajetaan tuolla pitkin kyliä ja aiheutetaan äidille rytmihäiriöt ynnä muut mukavuudet.... Eli pitäisi kait tästäkin hetkestä osata nauttia, vaikka kyllä se näin arjen keskellä välillä on rehellisesti sanottuna aivan helvetillisen vaikeaa. Ja tämäkään kommentti tuskin minusta huonompaa äitiä tekee ;)

Että, jos uudelta vuodelta voisi jotain pientä itselleen toivoa, niin olisiko mahdollista saada edes parina päivänä viikossa muksut nukkumaan päiväunensa YHTÄAIKAA... olisiko tuo liikaa pyydetty? ;)

01 tammikuuta 2012

Uuden vuoden räiskettä

Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Tottahan toki piti jonkin verran euroja taivaalle ampua ja poika ainakin näytti olevan ihmetyksestä ymmyrkäisenä, kun isukki raketteja ampui :D
Pikku-neiti sitten ai tajunnutkaan hommasta tuon taivaallista, kun köllötteli vain vaunuissa keskittyi tutin lutuuttamiseen.  Tinatkin piti lapsille tietenkin valaa! Pikku-herran tinasta löytyikin osuvasti jääkiekkomaila ja rahaa ;) Neiti puolestaan sai suunnilleen pelkkää rahaa.... Josko nuo muksut ottais kimpassa lottovoiton ja lahjoittaisivat osan äidille...? No joo, kelpaishan tuo ylimääräinen raha.

Vaikka tässä on nyt nuorimmainenkin sairastellut räkätautia, joka ei tunnu lähtevän kulumallakaan pois ja yöunet on aika ajoin olleet sen mukaisia... Uuden vuoden yönä kuitenkin kaikesta räiskeestä ja paukkeesta huolimatta nukkui mini-ihmiset erittäinkin hyvin, mitä minä puolestaan taas ihmettelin aika suuresti. Olin kyllä varautunut useisiin herätyksiin, mutta mitä sitä hullua, kumpikin veti sikeitä, vailla mitään tietoa ulkona meneillään olevasta sotimisesta! No ei passaa valittaa, jos omaavat kunnolliset unenlahjat....

Mennyt vuosi oli kaikin puolin rehellisesti sanottuna aika rankka ja toivon mukaan tämä uusi vuosi toisi tullessaan hieman helpompia aikoja.  Jokaiselle elämän alueelle sitä helpotusta ei ole luvassa, mutta jos edes jollain alueella helpottaisi, niin tyytyväinen olisin :)
Sitä on elämä opettanut olemaan vähään tyytyväinen, vaikka aina tuleekin valitettua vähän kaikesta ;)

Mutta kaikessa ihanuudessaan... Joulu, Uusi Vuosi ja niiden juhlinnat;
Onneksi ne nyt on Ohitse!!! Kivaahan tämä aika on joka vuosi, mutta joka vuosi on uuden vuoden jälkeen myös, tämä Halleluja olotila, että kaikki on tältä erää ohitse ;)

Meillä aletaan lyömään Joulua laatikkoon eli tonttu ja kynttiläviritykset alkavat saamaan kyytiä.
Johan noihin ehtikin jo melkein kyllästyä. Nyt aletaan odottelemaan kunnon aurinkoisia talvikelejä ja loistavia ulkoiluilmoja ipanoille :)

Parempaa Uutta vuotta kaikille :)